Vihertää
Terassilla pariovien vieressä on muutama kiva esine, joista en luovu koskaan. On vanha puuveneen penkki, joka on lahonnut höyhenenkevyeksi. Löysimme sen metsästä mieheni kanssa joitakin vuosia sitten.
Pöytätaso on kirveellä veistetty paksu lankku purkutalosta. Pinta on musta, liekkö ollut savutupa. Lankku oli seinällä edellisessä asunnossamme. Vanha puu on minulle rakas materiaali. Lankun alla taas on vanhoja tiiliä jalkoina. Pyöreät kivet on vaan pakko kerätä talteen. Puu ja kivi sopii hyvin yhteen. Pajunkissat on laitettu vanhaan ruosteiseen pönttöön.

Viimereissulla mummolassa Alma ihastui mummon lentokoneesta saamaan pieneen tyynyyn niin paljon, että se piti saada kotiin mukaan. Vaikka tyynyssä ei ollut mitään päällistä, se sai nimen "lentokonetyyny". Päätin tehdä siihen asiaankuuluvan päällisen. Alma sai itse valita kankaat. Nyt se on paljon parempi.

Joulukaktus sekosi, kun vaihdoin siihen mullat. Kukkanuppuja on siellä täällä. Sain kukkia, kun tuttavani ostivat kuolinpesän. Reppanoita kasveja on ihana yrittää pelastaa. Seurata alkaako ne virkoamaan hoidolla ja huolenpidolla. Nyt ainakin onnistui. Kaksi pientä rääpälettä yhdistin samaan ruukkuun, uutta mustaa multaa ja valoisa paikka salista. Ehkä joulukaktuksella alkoi joulu pitkästä aikaa...

Tomaatit voimistuivat ihan silmissä, kun siirsin ne yksittäisiin turveruukkuihin. Yläkerrassamme on ns. viherhuone, jossa on ikkunat kolmeen suuntaan. Se on kuulemma kesällä todella lämmin paikka. Sinne aion laittaa tomaatit, ehkä myös kurkkua ja chiliä. Tomaatit kuulemma pärjäävät vallan mainiosti, jos istuttaa ne ämpäreihin tai muihin tarpeeksi isoihin astioihin. Olisihan se mahtavaa saada omaa satoa.

AikaaOlen paininut isojen asioitten kanssa. Uni ei maistunut, ei voinut keskittyä.
Läheiselläni oli suuria terveydellisiä ongelmia. Iso leikkaus on takana ja jatkohoidot edessä. Toipuminen kestää kauan ja syöpä-peikko jää kummittelemaan loppuiäksi.
Kun leikkaus oli ohi, nukuin paremmin kuin koskaan. Kaikki on hyvin. Voitolla pitkän matkaa.
Kotona on ollut kaikenlaista. Nuorimman kolmevuotispäivät on juhlittu. Pieni vauva kävi kylässä. Koulittiin tomaatin taimet. Istutettiin mustasilmäsusannaa, basilikaa, kirsikkatomaattia ja kaikkea muutakin. Raeruohot itivät ja puhalsin munia. Olen leiponut hullun lailla.
Leikkauspäivänä aloitin heti aamusta leipomaan. Tuloksia odotellessa tein korvapuusteja, kinkkufetasarvia, oliivileipää, tavallista maalaisleipää ja tiikerikakkua. Saan pääni pysymään kuosissa leipomalla, jos jokin painaa.
Nyt on taas arki. Tavallinen maanantai. Mies lähti bussilla töihin kolmeksi päiväksi ja minä puuhastelen kotona lasten kanssa.

Asetteluhommia

Innostuttiin vihdoinkin laittamaan olohuonetta viihtyisäksi. Verho-ongelma on vieläkin olemassa, mutta ei se nyt maailmaa kaada. Ihana pieni talo on huutokauppalöytö. Se ei aukea, ei ole nukeille tarkoitettu. Se on vaan kaunis talo pikkuruutuisine ikkunoineen. Mistä lie peräisin.

Kalloja ja sarvia tahtoisin tämän seinän täyteen. Poronsarvet meni rikki, kun tippuivat seinältä joku aika sitten. Pitäisi jotenkin korjata ja laittaa pässin ja hirven kaveriksi.

Syreenin oksissa on isot lehdet ja kukkanuput. Olisi mahtavaa saada ne kukkimaan sisällä.

Töissä lepäämässä

Lapset ovat olleet kipeinä. Korvatulehdusta, yskää ja nuhaa. Raskasta palvelijantyötä on siis ollut minun elämäni. Lähdin maanantaina miehen puolesta töihin, että sain olla edes hetken omien ajatusteni kanssa.

Tiskiltä tuijotin pari päivää tätä uskomatonta ompelukonetta. Miksi enää ei mikään ole noin kaunista? Pelkkää muovia ja valkoista tasaista pintaa. Ennen on sentään arvostettu myös esteettistä osaamista.
Olen syntynyt väärälle vuosikymmenelle.

Verhoversioinen
Olen taas kerran raahannut kirppisreissulta täkin kotiin. Oli niin ihanat värit ja hyvä kunto ja halpa. Eihän sitä voinut olla ostamatta.
Tässä nyt omasta mielestäni kivat verhot. Vanha kirjailtu liina oli osittain rikki ja muutamalla tahralla varustettu. Tein verhot melkein heti muuton jälkeen, mutta en ole saanut aikaiseksi jatkaa projektia. Moni ikkuna vielä kaipaa verhoja. Väliaikaisia virityksiä on alistuttu katsomaan.

Mikä siinä onkin, etten tunnu saavan valmista? Monia juttuja olen sisustukseen liittyen suunnitellut. Suunnitelma ehtii yleensä muuttua moneen kertaan ennen toteutusta.
Lapset on taas kipeitä. Korvatulehdus, yskää ja kuumetta toisella ja toinen pelkästään yskässä ja kuumeessa. Ei jaksais hoitaa ketään muuta kun itteensä.
Oli ihana asia, että ystävä kallis tuli eilen kylään. Valvoimme vahingossa puoli neljään, kun oli niin mukava jutella kaikesta.
Toisinaan kuvittelen, että minulla ei edes ole pahemmin ystäviä. Olen vaan kotona lasten kanssa, eikä kukaan edes muista minun olemassaoloa. Olematon olen. Eilen se ajatus häipyi mielestä oikein ryminällä! Ystävä tuli juuri kun kovasti kaipasin turvaa ja tukea.

Sirkuskissoja

Pakkomielteinen kissojen valmistus se vaan jatkuu. Aamulla aloitan ennenkuin kahvi on tippunut ja illalla lopetan vasta, kun unihiekka hiertää silmäkulmissa. Sairasta!
Mutta nyt niitä on kymmenen. Kolme vielä olis valmiiks leikattuna, ne kun saan valmiiks, niin keksin itelleni uuden oireyhtymän...
On ollu erilainen alkuviikko. Mies otti sunnuntai-iltana bussin kohti Jyväskylää ja otti Ukon mukaan. Siis nyt meillä on vaan pimuja kotona. Alma puhuu aina pimuista. On uskomattoman tasaista ja rauhallista, kun miehet ei oo kotona. Hiljaista ei ole. Alma höpöttää taukoamatta. Ja se tanssii ja laulaa ja on äänessä ihan keinolla millä hyvänsä. Sille pitäis antaa joku chat-juontajan pesti.

Purjot ja tomaatit on jo alulla. Jihuu jippii. Herneet on kasvanu niin paljon, ettei ehditä syömään niitä. Ihania ovat koristuksenakin, olkoot.

Minulla on aika paljon asioita, joita haluan kotiini raahata. Yksi on vanhat painavat täkit. Meillä on muutenkin aika hurjasti juttuja, joita ilmankin voisi elää. Peittoja on varmaan parisenkymmentä ja perheeseemme kuuluu tällä hetkellä 9 sohvaa. Sohvia kyllä riittää, mutta miehen kanssa nukutaan lattialla perus vaahtomuovipatjoilla. Peittojen määrää voisi järkeillä sillä, että kesällä niitä tarvii aittaan nukkumatäkeiksi, pihalle auringonottoalusiksi ym. Nyt ne ovat sohvien päällisinä, vierashuoneessa hetekoitten päällä (vierassänkyinä on todellakin hetekat) ja vanhat täkit on myös lasten sängyissä sänkypeittoina. On ihana illalla heittäytyä sohvalle telkkarin ääreen ja kääriytyä lämpimään peittoon. En pysty edes kesällä nukkumaan ilman peittoa. Se on oltava edes vähän keskivartalon päällä, vaikka miten hiki virtaisi. Ilman peittoa ei ole turvallista.

Aion yrittää myydä kissoja. Ajattelin hinnaksi 20 euroo kappale. Onko se sopiva hinta? Yhtä kissaa tehdessä menee kolme-neljä tuntia, koska raajat ja hännät kiinnitän käsin vartaloon, kirjailen naamavärkin ja ohuiden koipien täyttäminen on tosi hidasta. Materiaalit on täysin kierrätettyjä, vanhoja liinoja, lasten lakanoita sun muita värikkäitä retrokankaita. Täyte on nukkumistyynyn sisusta. Kankaat on pesty, silitetty ja kisut on ommeltu leikinkestäviksi. Ainakin omat ovat tykänneet ihan hulluna kissoista.
Kertokaa mielipiteenne, se olisi minulle tärkeä.

Ulkosalla

Lähimetsässä on tällainen kivipöytä. Kataja on kasvanut sen suojaksi ja pöydän pinta on sammalen peittämä.

Aurinkoa riittää, hyvä hyvä. Pysyy mielikin pirteämpänä.

Parempi päivä (ehkä)
Tänään en aio valittaa mistään. Olen kiltti ja kuuliainen.
Vieraita tulee. Lapset saavat ikäistään seuraa ja minä aikuisen juttukaverin.
Ja on pitsaperjantai!!!
Meillä on vietetty pitsaperjantaita jo varmaan vuosi. Mies tekee itse, ja meidän pitsa on parasta maailmassa!

On jo aika vihreää. Herneenversoja on maisteltu, omena- ja kirsikkapuiden oksissa on pulleita vihreitä silmuja ja timjami+purjo on alulla. Vihanneskrassikin on pitkällä taimella.
Keskiviikkona leivottiin Pirkka-lehden ohjeen mukaan vadelmamuffinsseja. Värikkäitä tuli. Lapset oli pettyneitä, kun ne ei maistuneet suklaalta. Vaihtelu virkistää.

Huono äiti paha äiti.
En tiedä onko se joku kielletty asia, josta ei saa ollenkaan puhua, vai oonko minä sitten niin eri maailmasta. Nimittäin se, että äidilläkin saattaa joskus olla kaikki rahkeet ihan loppu. Sietokyky nollassa, panokset loppu ja kaikki muut latteudet siihen perään. Että on niin helevetin vihanen itelleen siitä, että on antanu elämänsä mennä tähän jamaan, ettei oo koskaan yksin. Ei saa edes ajateltua, kun ei oo ollu niin pitkään aikaan ihan rauhassa. Kolmeen vuoteen en oo ollu yksin kotona. Nyt en oo yli pariin viikkoon ollu kahta tunnin kauppareissua kauempaa ilman lapsia. Ja puheripuli jatkuu korvan juuressa aamuvarhaisesta iltayhdeksään. Ei ne nuku päiväuniakaan enää, ellen minä nuku siinä keskessä. Yölläkin ne tulee viereen.
Minä en enää tunne olevani ihminen ollenkaan. Itsenäisyyspäivänä oon viimeks ollu yöelämässä, ihan hauskanvietossa. Ei minua baarit tosin ees houkuta, vaan se, että saan olla hetken ihan oma itseni, oma erillinen persoona. Oikee ihminen.
Nelivuotinen on saanu tänään parit kunnon raivarit. Ne kestää kauan, eikä rauhottuminen oo helppoo. Pienempi taas seuraa puolen metrin säteellä jatkuvan höpötyksen kanssa heräämisen hetkestä asti. Nukkumaan menosta itse nukahtamiseen kestää tunnista kolmeen. Jumalauta että väsyttää tämä meininki.
Olis ees se päivähoito onnistunu, mut ei sekään tietysti voinu mennä niinku luultiin. Mulla olis hirveesti ideoita ja tahtoo tehdä käsillä kaikkee, mut en minä enää pysty mihinkään. En voi keskittyä.
Toisaalta omapa on syyni. Mitäs tein lapsia. Lapset vaatii huomiota. Meitä ei ole siunattu ihanilla tukiverkostoilla, jotka vahtii lapsia, jos haluttais mennä kahdelleen johonki. Tai että vois joskus viedä lapset jonkun luo hoitoon. Ei ole ei. Ja rahallinen tilanne on niin paljon miinuksella, ettei maksulliset hoitajat tule kysymykseen. Jos saisin rahaa jostain, niin kyllä minä ostaisin itselleni omaa aikaa. Kertokaa mistä sitä saa tilattua ja käykö osamaksu.
Minä en vaan jaksais enää. Haluaisin oikeestaan purkaa kaupat, jos olis mahdollista. Voisin olla lapseton ihminen, joka hakee matkoilta ideoita uusiin projekteihin ja harrastaa intohimoisesti valokuvausta muuallakin kuin kotona.
Mulla on helvetin ankee elämä.

Ihana valo!

Aurinko. Ihana aurinko.
Melkein innostuin tässä yhtenä aurinkoisena päivänä. Vaihdoin kukille ruukut ja mullat (homma on jääny tekemättä monena vuonna).
Sitten istutettiin lasten kanssa vanhoihin emalisoikkoihin ja posliinikippoihin purjon, tomaatin, rosmariinin, timjamin ja vihanneskrassin siemeniä. Mieli on jo kesässä. Olen pitkin talvea hamstrannut kirpputoreilta puutarhalehtiä ja niitä nyt selailen ajatukset avoinna pihasuunnitelmille.
Herneenversoja voi jo kohta napsia parempiin suihin, ovat niin isoiksi kasvaneet. Jos vaan raaskii, ovat niin älyttömän kauniita.