Huono äiti paha äiti.
En tiedä onko se joku kielletty asia, josta ei saa ollenkaan puhua, vai oonko minä sitten niin eri maailmasta. Nimittäin se, että äidilläkin saattaa joskus olla kaikki rahkeet ihan loppu. Sietokyky nollassa, panokset loppu ja kaikki muut latteudet siihen perään. Että on niin helevetin vihanen itelleen siitä, että on antanu elämänsä mennä tähän jamaan, ettei oo koskaan yksin. Ei saa edes ajateltua, kun ei oo ollu niin pitkään aikaan ihan rauhassa. Kolmeen vuoteen en oo ollu yksin kotona. Nyt en oo yli pariin viikkoon ollu kahta tunnin kauppareissua kauempaa ilman lapsia. Ja puheripuli jatkuu korvan juuressa aamuvarhaisesta iltayhdeksään. Ei ne nuku päiväuniakaan enää, ellen minä nuku siinä keskessä. Yölläkin ne tulee viereen.
Minä en enää tunne olevani ihminen ollenkaan. Itsenäisyyspäivänä oon viimeks ollu yöelämässä, ihan hauskanvietossa. Ei minua baarit tosin ees houkuta, vaan se, että saan olla hetken ihan oma itseni, oma erillinen persoona. Oikee ihminen.
Nelivuotinen on saanu tänään parit kunnon raivarit. Ne kestää kauan, eikä rauhottuminen oo helppoo. Pienempi taas seuraa puolen metrin säteellä jatkuvan höpötyksen kanssa heräämisen hetkestä asti. Nukkumaan menosta itse nukahtamiseen kestää tunnista kolmeen. Jumalauta että väsyttää tämä meininki.
Olis ees se päivähoito onnistunu, mut ei sekään tietysti voinu mennä niinku luultiin. Mulla olis hirveesti ideoita ja tahtoo tehdä käsillä kaikkee, mut en minä enää pysty mihinkään. En voi keskittyä.
Toisaalta omapa on syyni. Mitäs tein lapsia. Lapset vaatii huomiota. Meitä ei ole siunattu ihanilla tukiverkostoilla, jotka vahtii lapsia, jos haluttais mennä kahdelleen johonki. Tai että vois joskus viedä lapset jonkun luo hoitoon. Ei ole ei. Ja rahallinen tilanne on niin paljon miinuksella, ettei maksulliset hoitajat tule kysymykseen. Jos saisin rahaa jostain, niin kyllä minä ostaisin itselleni omaa aikaa. Kertokaa mistä sitä saa tilattua ja käykö osamaksu.
Minä en vaan jaksais enää. Haluaisin oikeestaan purkaa kaupat, jos olis mahdollista. Voisin olla lapseton ihminen, joka hakee matkoilta ideoita uusiin projekteihin ja harrastaa intohimoisesti valokuvausta muuallakin kuin kotona.
Mulla on helvetin ankee elämä.