Reissussa

Ajoin reilu 600 kilometriä viikonloppuna. Olin katsomassa taas isää, tälläkertaa ilman perhettä. Viikossa tapahtunut muutos oli järkyttävä.
Isän iho oli keltaruskea ja silmän valkuaiset ihan kirkkaan keltaiset. En edes voinut kuvaa ottaa, koska pelkkä katsominen silmiin oli vaikeaa. Ennen lihaksikkaasta vartalosta on jäljellä tyhjää roikkuvaa nahkaa ja luiseva runko. Nesteen pullistama keskivartalo näytti epämuodostuneelta möykyltä.
Verensiirtojen avulla aika jatkuu.
Kun olin taas kotona sunnuntai-iltana, minua alkoi oksettaa. Sama homma viikko sitten. En kai jaksa tätä tilannetta kovin hyvin. Päivät kuljen kuin robotti, yöllä tulee painajaiset ja heräilen jatkuvasti. Pelkään puhelinta. Pysäyttävä puhelu voi tulla koska tahansa.

Ulos!

Eilen mies pakotti ulos. Sohvalta piti nousta kesken märehtimisen. Ärsytti suunnattomasti. Mutta hyvä mies se on, tiesi mitä tarvitsen. Kävelimme lasten kanssa pitkin liejuista metsätietä, kuuntelimme lintuja ja kaivoimme puroja. Kaksi tuntia sai mieleni iloiseksi. Kotona uunissa odotti iso lasagne ja kylläpä se maistui!

Uusimmat kuulumiset sairaalasta tosin pyörivät mielessä. Veritulppa jalasta on lähtenyt nousemaan ylös ja isä on liikkumiskiellossa.

Mämmikoura

Ihan tyhmää. Kaikki. Ei oikein tunnu nyt hyvältä. Hirveesti olis hommia, mutta makaan sohvalla ja tuijotan helvetti telkkaria. Mitään en saa aikaan. Rytmi kulkee yöllisten painajaisten kautta päivän puheluun isän kunnosta. Kuva pääsiäisen mämmiin tutustumisesta, joka jäi lyhyeksi. Hyi! Ei kyllä ollu suklaata.

Erilaista

Pääsiäinen oli täysin erilainen kuin olimme odottaneet. Isä joutuikin sairaalaan ja lähdimme matkaan päivää aiottua aiemmin. Verenmyrkytys ja hemoglobiiiniarvo 60 ei ole hyvä yhdistelmä, jos maksa on kasvanut syöpää umpeen. Isä ilahtui kovasti, että kaikki pääsimme vierailulle. Aika käy pitkäksi maata yhden hengen huoneessa päiväkausia, jos ei jaksa kävellä tai edes pitää kirjaa kädessä. Kävin kolmen päivän aikana kaksi kertaa isän luona. Lapsien kanssa ja ilman. Lähtöhalaus oli tiukka ja pitkä. Kotiin pääsystä ei ole lupausta.

Minusta
Minulla on huumorintajua. Ainakin toisinaan.

Olen erittäin perso herkuttelulle.

Lapsi piirsi äitille vyötärön.

Lempitakin koristukset.

En voi elää ilman mustaa kahvia. Minulla on suuret silmälasit. Niillä näkee seinien läpi. Ainakin lasten mielestä.

Keskivertorouva

järjestää nuorimmalle synttärikekkereitä. Tänään neljä vee. Mihin on aika karannut? Vastahan minä istuin kotona tietokoneella maha piukeena, lapsivedet solahti nimettömiin+tuolille+lattialle ja rauhoittelin miestä "ei paniikkia, ei oo vielä ees supistuksia". Hetkeä myöhemmin alkoi rajut supistukset samantien parin minuutin välein, kiiruhdimme sairaalaan ja parilla ponnistuksella ilman kivunlievitystä putkahti tyttö maailmaan. 1,5tuntia lapsivesien menosta. Sähäkkää oli toiminta.
Nyt on koti puunattu puhtaaksi, leivottu sen seihtemää sorttia ja viety päiväkotiinkin jälkkärimuffinssit. Kohta tulee lauma lapsia juhlimaan. Minun hassu ihana tyttö neljä vuotta. Ei uskois.
Pääsiäiseksi suuntaamme vanhempieni luo. Isän vointi on kääntynyt rajuun laskuun. Maksassa oleva kasvain on kasvanut, mitään ei tehdä enää. Kävely huimaa, syönti oksettaa, kuume sahaa ja paikkoihin sattuu. Ahdistaa.
Mutta aurinko auttaa ajattelemaan muutakin. Ainakin välillä. Onneksi.

Ja se tulee joka kevät

Levoton tunne, paniikin tunne.

Mutta ei se mitään. Paljon saa aikaan kun on vähän levoton. Aurinko nostatti herneenversot ja basilikat mullasta.
Ja Kauko on ihana. Suomen karismaattisin mies. Ikänsä puolesta voisi olla isäni, mutta vapisen kuin haavanlehti aina hänen lähellään. Viime kesänä olin parin kuvan verran Kaukon kainalossa. Tunsin itseni pikkutytöksi päiväkausia. Ihmeellinen on maailma...

En minä ehi.

On niin paljon touhua ja virtaa tehdä, ettei aika riitä. Tuntuu että tarviis lisää tunteja.

Leikittää

Uudessa kodissa on ollut hyvä olla. Nuha katosi kaikilta. Kaikki vaatteet ja tekstiilit on nyt pesty, mitä vanhasta kodista mukaan otettiin. Minulle on varattuna lääkärintutkimukset homeallergiatesteihin + hengityskokeisiin. Olo on tosin muuttunut muuton jälkeen niin radikaalisti, etten tiedä onko mitään järkeä mennä koko testeihin. Minä haistan pitkästä aikaa!

Tässä kuva 12-vuotiaan huoneesta. Itse valitsi maton ja oli tiukkana, että värit ovat musta, valkoinen ja pinkki. Tosi valoisa huone, yksi seinä on yhtä ikkunaa.

Olohuone rypee valossa iltapäivät. Huonekasvit on tykänneet, ovat pörhistäytyneet oikein urakalla. En tiedä onko syynä aurinko vai tasainen lämpö.

Keittiöön ompelin Purnukka-liinan väreihin sopivan verhon mustasta pellavasta ja sammalenvihreästä sametista. Takaseinän hyllyssä on mustavalkoisia juttuja.

Tajusin eilen, että kotimme on kuin kellokaupassa pyörisi. Tikitystä, tikitystä, tikitystä... Olohuoneessa on kaksi seinäkelloa, eteisessä yksi, keittiössä seinäkello ja vekkari, vanhimman huoneessa tikittää. Kellon naksutus on ihana ääni! Rauhoittava.

Ai niin, laitoin Huuto.nettiin tavaraa poistoon. On esim. vauvan täkki, käsityölehtiä 70-luvulta ym. jännää. Käykää katsomassa!

Lokki katossa
Niin ne vaan unelmat toteutuu. Vuosia olin Lokista haaveillut ja nyt iso alkuperäinen kaunistaa olohuonetta! Jihuu!!!

Eilen tein hyviä löytöjä kirppiksiltä: kaksi vanhaa Muuramen laatikostoa (7€/kpl), Tapiovaaran Fanetti-tuoli (5€), 50-luvun pinup-laseja, kauriin sarvet, vanha puinen nukkekoti, retrokankaita, Mauri Sariolan kirja (jota minulla ei vielä ollut) ja 50-60-luvulta Nuutajärven laseja.
Iloinen yllätys oli myös pesulassa käynti. Vein viime viikolla sinne uskomattoman hienon funkkisryijyn, koska tunkkainen haju ei lähtenyt edes neljän vuorokauden tuuletuksella. Nyt ryijy on raikas ja hajuton. Hinta operaatiolla oli 5€!
Tänään jatkan kissatehtailua. Niitä on tilattu pariin paikkaan, joten on taottava kun rauta on kuuma. Urakka on jo hyvällä mallilla.

Lasten valtakunta
Tänään sekin saatiin melkein valmiiksi. Lisää mattoja ja mahdollisesti verhokappa ja piirustuspöytä. Mielestäni lopputulos on aika raikas ja mukava leikkipaikka. Lapset ainakin tykkäävät!Tilanjakaja kirjahylly on Jyskistä, rautasänky on isäni isovanhempien peruja, päästävedettävässä on isäni nukkunut lapsena, matto Kodin Ykkösestä ja ihana seinällä oleva kangas Marimekosta.

Alkaa muotoutua

Koti alkaa näyttää kodilta. Valoa riittää. Vielä on purkamattomia laatikoita, mutta maalinauha jo häämöttää.

Koti

Vihdoinkin se on ohi. Kaikki on kuskattu vanhasta kodista uuteen, paikat pesty ja puunattu. Postilaatikko ruuvattu irti tienposkesta. Sanoin ääneen heiheit tyhjyyttä kaikuvalle kartanolle.

Ei tule ikävä mitään muuta kun isoa pihaa kesäaikaan. En jää kaipaamaan hiiriä, rottia, 700 euron lämmityslaskuja, jääkylmiä lattioita, ison huushollin siivoamista, ikkunoista käyvää vetoa, kylmiä suihkuja, homeen hajua, sairastelua, sulaketaulujen arvoituksia, auraamattomia pihoja enkä sitä, että juomavesi oli haettava kamalilla pakkasillakin lähteestä kirveen kanssa viiden km päästä. En kaipaa niitäkään pieniä asioita, kuten sitä, että kahvinkeitin ja tiskikone menivät vähänväliä tukkoon kalkkisesta vedestä, kylpyhuoneen pinnat olivat kammottavan näköiset veden takia, en kaipaa jäätyneitä vesiputkia enkä salaman rikkomaa kaivon pumppua.

En kaipaa sitä, että kaikki aika ja raha meni asumiseen.

Nyt alamme purkamaan laatikoita. Keittiö alkaa jo olla kuosissaan, Outokummun alla ruoka maistuu. Olohuoneeseen tulee Lokki. Yki Nummi on mestari.

Kamera on vielä jossain laatikossa. Myöhemmin sitten kuvia uudesta elämästä!

Hyvänen aika
Täällä on käynyt ihan hirmuisesti lukijoita. Kesken muuttokiireitten huomasin ison luvun napsahtaneen rikki. Jollain tavalla tahtoisin kiittää (arvontaa kenties), mutta nyt ei ehdi millään. Kunhan uusi koti on valmis, järjestän jotain jännää.
Eilen toi matkahuolto paketissa Yki Nummen Outokumpu-valaisimen. Se on ihan mielettömän hieno! Maksoin siitä 20 euroa.

Sekasotku isolla asennolla

Koti on ihan kamalan näköinen. Laatikoita ja kasoja pitkin lattioita. Autotalli ja aitta on tyhjennetty kovassa pakkasessa. Puhtaat lakanat on pesty ja mankeloitu poissa kotoa, seuraavaksi vuorossa vaatteet. Kun tilaa on ollut varastoida kaikkea mahdollista (tämän voi korjata, tästä voi tehdä jotain, tätä en raaski heittää pois), tuntuu että enemmän tavaraa menee kierrätykseen kun uuteen kotiin. Luopuminen ei enää edes kirpaise. Mielessä pyörii uuden kodin hyvät puolet ja pakkaaminen sujuu sen voimalla.
Ollaan ostettu uuteen kotiin kaikille uudet patjat, peitot ja tyynyt, uusi sohva ja vanhimmalle koulupöytä. Ne tulevat kotiinkuljetuksella suoraan määränpäähän. Ja koska myymme niin paljon huonekaluja tutulle huutokaupanpitäjälle, päätimme ostaa ison Lokki-lampun. Olen aina tykännyt siitä. Ja sopiihan se kuin nenä päähän 50-luvun sisustukseen.
Puuttuvia asioita on vielä, esimerkiksi sänky minulle+miehelle. Nukutaan lattialla patjoilla kunnes sopiva tulee vastaan. Tulevassa kodissa ei tarvitse pelätä rottia, hiiriä, eikä jääkylmiä lattioita.

Ja nyt meillä on vinyylisoitin!

Monenmoista

on tapahtunut. Muuttoon on enää puolitoista viikkoa. Talonpoikaiset pirtinpöytä ja sohva saivat uuden kodin ja olemme niin kovin mieltyneet Domus-tuoleihin. Lapsetkin tykkäävät istua niissä.
Eilen oli ristiriitainen päivä. Mahatauti oli jyllännyt vuoronperään lapsissa ja eilen oli minun vuoro. Epävarmaa tassuttelua ympäri kotia, eikä mihinkään ruumiilliseen hommaan voinut tarttua. Niinpä hoidin puhelinasioita. Ensimmäisenä kysyin huoneilmatulokset suoraan terveystarkastajalta. Niinhän siinä kävi, että epäilymme osui oikeaan, kodissamme on sädesientä ja kahta muuta pöpöä. Joudumme aikamoiseen urakkaan muuton yhteydessä. Kaikki vaatteet on pestävä vähintään 60asteessa, kovat huonekalut+tavarat pestään desinfioivalla aineella, patjat, peitot ja tyynyt hävitetään ja tilalle hommataan uudet. Matot pitäisi viedä pesulaan (päätettiin hävittää ja hankkia uudet, tulee halvemmaksi).
Urakka on henkisesti aika rankka. Muutto jo itsessään ei ole ikinä mikään mukava homma. Ollaan kuitenkin päätetty selvitä, uuden kodin hyvät ominaisuudet mielessä pestään ja pakataan.

Tässä niitä hyviä ominaisuuksia:

• vuokraan kuuluu lämmitys ja sähkö
• koulu ja päiväkoti ovat samassa talossa
• pääsemme eroon jatkuvasta sairastelusta
• talon kellarissa on tilava hieno sauna, joka on vapaasti käytössä
• talon kellarissa on kunnon kylmäkellari
• asunnossa on tosi leveät ikkunalaudat(olin huolissani mihin laitan kaikki viherkasvit)
• asumiskustannukset pienenevät noin 500eurolla (etenkin talvikuukausina)
• auton käyttö vähenee, koska ei tarvitse kuskata lapsia tarhaan

voin sisustaa kodin 50-luvun tyyliin (vanha kivitalo, sopii loistavasti)
kuva täältä

Hyvää ystävänpäivää!

Domus

Eilen tuli vanhin lapsista kipeäksi kesken koulupäivän. Oksennus lensi iltaan asti. Itse vein pienemmät koulun+päiväkodin järjestämään laskiaistapahtumaan. Ajettiin hevosreellä, syötiin makkaraa ja laskettiin mäkeä. Ohjelmassa oli myös huutokauppa. Olimme miehen kanssa pähkäilleet mistä saisimme hyvät ruokapöydän tuolit halvalla, kun uuteen kotiin ei pirtinpenkit mahdu. Tuurini oli käsittämätön! Viisi vanhaa Domus-tuolia satasella sain napattua. Sopivat ihan täydellisesti meidän tarpeisiimme.

Tapahtuman jälkeen alkoi keskimmäinen ripuloimaan. Koko yö meni rampatessa vessan ja sängyn väliä. Aamulla tuntui ihan pikkuvauvan vanhemmalta katkonaisen yöunen jäljiltä. Mies on Oulussa antiikkimessuilla ja minä katraan kanssa kotona. Ei kouluun eikä tarhaan tänään. Olisi ollut hirveästi asioita hoidettavana, mutta onneksi ihana naapuri tarjoutui auttamaan posti- ja kauppa-asioissa.

Huh huh hullua

Tänään on tehtävä niin hirveästi kaikkea, että pyörryttää jo nyt. Tärkein juttu on uuden vuokrasopimuksen allekirjoittaminen. Nettikin pitäisi jo tilata uuteen, ilman sitä pimahdan varmasti parissa päivässä. Kun ystävät on kaukana, on netti elintärkeä. Pakkaaminen jatkuu ja kirppispöytä saa taas täytettä. Vanhat huonekalut lähtevät viikonlopuksi Ouluun antiikkimessuille myytäväksi. Uuteen kotiin kaavailin 50-luvun sisustusta, antiikki saa väistyä. Kaipaan yhtenäisyyttä ja pirteitä väriläiskiä. Kirppikseltä löysinkin jo hienot Metsovaaran verhot.

Tässä vanha kuva jostain aikojen takaa.

Eilen oli erilainen päivä. Hyppäsin naapurin kyytiin käväisemään Jyväskylässä. Tapasin hyvän ystäväni ja pidin pientä vauvaa sylissä. Ihastelin Marimekon liikkeessä purnukkakangasta ja siirtolapuutarha-astioita. Vein ison matkalaukullisen vintagevaatteita Katriinan kauppaan ja hypistelin sielläkin kaikkea ihanaista. Kaikenlaista ihanaa olisi maailma väärällään, mutta kukkaro ei anna myöten. On elettävä ilman.

Valokuvahaaste
Kummitustalo haastoi minut laittamaan neljännen kuvan neljännestä albumista ja selittämään sen. Ok.
Kuvassa olen käyttämässä poikaani ja kummityttöä Muumimaailmassa pari vuotta sitten. Poika pelkäsi isoja muumeja, etenkin Haisuli oli karmaiseva kokemus. Kaukaa oli kiva katsella. En ollut koskaan käynyt Naantalissa ennen tuota reissua. Näytti kivalta paikalta (siis Muumimaailman ulkopuolinen paikka), vaikka aikaa ei jäänyt tutustua paremmin. Muumimaailmassa oli ihan hirveästi ihmisiä, meteliä, tungosta, "älä koske" kylttejä ym. jotka eivät olleet minulle mieluisia. Jäi rahastuksen maku suuhun.

Haaste siis kuuluu näin:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.


Haastan seuraavat bloggaajat:

Vintage living

Puhti

Valkean jäniksen jäljillä

chocolate circus


Muuten kuuluu sekavaa. Saatiin asunto, jonne muutetaan kolmen viikon kuluttua. Pakkaamista, luopumista ja suunnitelmia. Uutta alkua.