Koti

Vihdoinkin se on ohi. Kaikki on kuskattu vanhasta kodista uuteen, paikat pesty ja puunattu. Postilaatikko ruuvattu irti tienposkesta. Sanoin ääneen heiheit tyhjyyttä kaikuvalle kartanolle.

Ei tule ikävä mitään muuta kun isoa pihaa kesäaikaan. En jää kaipaamaan hiiriä, rottia, 700 euron lämmityslaskuja, jääkylmiä lattioita, ison huushollin siivoamista, ikkunoista käyvää vetoa, kylmiä suihkuja, homeen hajua, sairastelua, sulaketaulujen arvoituksia, auraamattomia pihoja enkä sitä, että juomavesi oli haettava kamalilla pakkasillakin lähteestä kirveen kanssa viiden km päästä. En kaipaa niitäkään pieniä asioita, kuten sitä, että kahvinkeitin ja tiskikone menivät vähänväliä tukkoon kalkkisesta vedestä, kylpyhuoneen pinnat olivat kammottavan näköiset veden takia, en kaipaa jäätyneitä vesiputkia enkä salaman rikkomaa kaivon pumppua.

En kaipaa sitä, että kaikki aika ja raha meni asumiseen.

Nyt alamme purkamaan laatikoita. Keittiö alkaa jo olla kuosissaan, Outokummun alla ruoka maistuu. Olohuoneeseen tulee Lokki. Yki Nummi on mestari.

Kamera on vielä jossain laatikossa. Myöhemmin sitten kuvia uudesta elämästä!

Sekasotku isolla asennolla

Koti on ihan kamalan näköinen. Laatikoita ja kasoja pitkin lattioita. Autotalli ja aitta on tyhjennetty kovassa pakkasessa. Puhtaat lakanat on pesty ja mankeloitu poissa kotoa, seuraavaksi vuorossa vaatteet. Kun tilaa on ollut varastoida kaikkea mahdollista (tämän voi korjata, tästä voi tehdä jotain, tätä en raaski heittää pois), tuntuu että enemmän tavaraa menee kierrätykseen kun uuteen kotiin. Luopuminen ei enää edes kirpaise. Mielessä pyörii uuden kodin hyvät puolet ja pakkaaminen sujuu sen voimalla.
Ollaan ostettu uuteen kotiin kaikille uudet patjat, peitot ja tyynyt, uusi sohva ja vanhimmalle koulupöytä. Ne tulevat kotiinkuljetuksella suoraan määränpäähän. Ja koska myymme niin paljon huonekaluja tutulle huutokaupanpitäjälle, päätimme ostaa ison Lokki-lampun. Olen aina tykännyt siitä. Ja sopiihan se kuin nenä päähän 50-luvun sisustukseen.
Puuttuvia asioita on vielä, esimerkiksi sänky minulle+miehelle. Nukutaan lattialla patjoilla kunnes sopiva tulee vastaan. Tulevassa kodissa ei tarvitse pelätä rottia, hiiriä, eikä jääkylmiä lattioita.

Ja nyt meillä on vinyylisoitin!

Valokuvahaaste
Kummitustalo haastoi minut laittamaan neljännen kuvan neljännestä albumista ja selittämään sen. Ok.
Kuvassa olen käyttämässä poikaani ja kummityttöä Muumimaailmassa pari vuotta sitten. Poika pelkäsi isoja muumeja, etenkin Haisuli oli karmaiseva kokemus. Kaukaa oli kiva katsella. En ollut koskaan käynyt Naantalissa ennen tuota reissua. Näytti kivalta paikalta (siis Muumimaailman ulkopuolinen paikka), vaikka aikaa ei jäänyt tutustua paremmin. Muumimaailmassa oli ihan hirveästi ihmisiä, meteliä, tungosta, "älä koske" kylttejä ym. jotka eivät olleet minulle mieluisia. Jäi rahastuksen maku suuhun.

Haaste siis kuuluu näin:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.


Haastan seuraavat bloggaajat:

Vintage living

Puhti

Valkean jäniksen jäljillä

chocolate circus


Muuten kuuluu sekavaa. Saatiin asunto, jonne muutetaan kolmen viikon kuluttua. Pakkaamista, luopumista ja suunnitelmia. Uutta alkua.