Keskivertorouva

järjestää nuorimmalle synttärikekkereitä. Tänään neljä vee. Mihin on aika karannut? Vastahan minä istuin kotona tietokoneella maha piukeena, lapsivedet solahti nimettömiin+tuolille+lattialle ja rauhoittelin miestä "ei paniikkia, ei oo vielä ees supistuksia". Hetkeä myöhemmin alkoi rajut supistukset samantien parin minuutin välein, kiiruhdimme sairaalaan ja parilla ponnistuksella ilman kivunlievitystä putkahti tyttö maailmaan. 1,5tuntia lapsivesien menosta. Sähäkkää oli toiminta.
Nyt on koti puunattu puhtaaksi, leivottu sen seihtemää sorttia ja viety päiväkotiinkin jälkkärimuffinssit. Kohta tulee lauma lapsia juhlimaan. Minun hassu ihana tyttö neljä vuotta. Ei uskois.
Pääsiäiseksi suuntaamme vanhempieni luo. Isän vointi on kääntynyt rajuun laskuun. Maksassa oleva kasvain on kasvanut, mitään ei tehdä enää. Kävely huimaa, syönti oksettaa, kuume sahaa ja paikkoihin sattuu. Ahdistaa.
Mutta aurinko auttaa ajattelemaan muutakin. Ainakin välillä. Onneksi.