Alkaa muotoutua

Koti alkaa näyttää kodilta. Valoa riittää. Vielä on purkamattomia laatikoita, mutta maalinauha jo häämöttää.

Koti

Vihdoinkin se on ohi. Kaikki on kuskattu vanhasta kodista uuteen, paikat pesty ja puunattu. Postilaatikko ruuvattu irti tienposkesta. Sanoin ääneen heiheit tyhjyyttä kaikuvalle kartanolle.

Ei tule ikävä mitään muuta kun isoa pihaa kesäaikaan. En jää kaipaamaan hiiriä, rottia, 700 euron lämmityslaskuja, jääkylmiä lattioita, ison huushollin siivoamista, ikkunoista käyvää vetoa, kylmiä suihkuja, homeen hajua, sairastelua, sulaketaulujen arvoituksia, auraamattomia pihoja enkä sitä, että juomavesi oli haettava kamalilla pakkasillakin lähteestä kirveen kanssa viiden km päästä. En kaipaa niitäkään pieniä asioita, kuten sitä, että kahvinkeitin ja tiskikone menivät vähänväliä tukkoon kalkkisesta vedestä, kylpyhuoneen pinnat olivat kammottavan näköiset veden takia, en kaipaa jäätyneitä vesiputkia enkä salaman rikkomaa kaivon pumppua.

En kaipaa sitä, että kaikki aika ja raha meni asumiseen.

Nyt alamme purkamaan laatikoita. Keittiö alkaa jo olla kuosissaan, Outokummun alla ruoka maistuu. Olohuoneeseen tulee Lokki. Yki Nummi on mestari.

Kamera on vielä jossain laatikossa. Myöhemmin sitten kuvia uudesta elämästä!

Hyvänen aika
Täällä on käynyt ihan hirmuisesti lukijoita. Kesken muuttokiireitten huomasin ison luvun napsahtaneen rikki. Jollain tavalla tahtoisin kiittää (arvontaa kenties), mutta nyt ei ehdi millään. Kunhan uusi koti on valmis, järjestän jotain jännää.
Eilen toi matkahuolto paketissa Yki Nummen Outokumpu-valaisimen. Se on ihan mielettömän hieno! Maksoin siitä 20 euroa.

Sekasotku isolla asennolla

Koti on ihan kamalan näköinen. Laatikoita ja kasoja pitkin lattioita. Autotalli ja aitta on tyhjennetty kovassa pakkasessa. Puhtaat lakanat on pesty ja mankeloitu poissa kotoa, seuraavaksi vuorossa vaatteet. Kun tilaa on ollut varastoida kaikkea mahdollista (tämän voi korjata, tästä voi tehdä jotain, tätä en raaski heittää pois), tuntuu että enemmän tavaraa menee kierrätykseen kun uuteen kotiin. Luopuminen ei enää edes kirpaise. Mielessä pyörii uuden kodin hyvät puolet ja pakkaaminen sujuu sen voimalla.
Ollaan ostettu uuteen kotiin kaikille uudet patjat, peitot ja tyynyt, uusi sohva ja vanhimmalle koulupöytä. Ne tulevat kotiinkuljetuksella suoraan määränpäähän. Ja koska myymme niin paljon huonekaluja tutulle huutokaupanpitäjälle, päätimme ostaa ison Lokki-lampun. Olen aina tykännyt siitä. Ja sopiihan se kuin nenä päähän 50-luvun sisustukseen.
Puuttuvia asioita on vielä, esimerkiksi sänky minulle+miehelle. Nukutaan lattialla patjoilla kunnes sopiva tulee vastaan. Tulevassa kodissa ei tarvitse pelätä rottia, hiiriä, eikä jääkylmiä lattioita.

Ja nyt meillä on vinyylisoitin!

Monenmoista

on tapahtunut. Muuttoon on enää puolitoista viikkoa. Talonpoikaiset pirtinpöytä ja sohva saivat uuden kodin ja olemme niin kovin mieltyneet Domus-tuoleihin. Lapsetkin tykkäävät istua niissä.
Eilen oli ristiriitainen päivä. Mahatauti oli jyllännyt vuoronperään lapsissa ja eilen oli minun vuoro. Epävarmaa tassuttelua ympäri kotia, eikä mihinkään ruumiilliseen hommaan voinut tarttua. Niinpä hoidin puhelinasioita. Ensimmäisenä kysyin huoneilmatulokset suoraan terveystarkastajalta. Niinhän siinä kävi, että epäilymme osui oikeaan, kodissamme on sädesientä ja kahta muuta pöpöä. Joudumme aikamoiseen urakkaan muuton yhteydessä. Kaikki vaatteet on pestävä vähintään 60asteessa, kovat huonekalut+tavarat pestään desinfioivalla aineella, patjat, peitot ja tyynyt hävitetään ja tilalle hommataan uudet. Matot pitäisi viedä pesulaan (päätettiin hävittää ja hankkia uudet, tulee halvemmaksi).
Urakka on henkisesti aika rankka. Muutto jo itsessään ei ole ikinä mikään mukava homma. Ollaan kuitenkin päätetty selvitä, uuden kodin hyvät ominaisuudet mielessä pestään ja pakataan.

Tässä niitä hyviä ominaisuuksia:

• vuokraan kuuluu lämmitys ja sähkö
• koulu ja päiväkoti ovat samassa talossa
• pääsemme eroon jatkuvasta sairastelusta
• talon kellarissa on tilava hieno sauna, joka on vapaasti käytössä
• talon kellarissa on kunnon kylmäkellari
• asunnossa on tosi leveät ikkunalaudat(olin huolissani mihin laitan kaikki viherkasvit)
• asumiskustannukset pienenevät noin 500eurolla (etenkin talvikuukausina)
• auton käyttö vähenee, koska ei tarvitse kuskata lapsia tarhaan

voin sisustaa kodin 50-luvun tyyliin (vanha kivitalo, sopii loistavasti)
kuva täältä

Hyvää ystävänpäivää!

Domus

Eilen tuli vanhin lapsista kipeäksi kesken koulupäivän. Oksennus lensi iltaan asti. Itse vein pienemmät koulun+päiväkodin järjestämään laskiaistapahtumaan. Ajettiin hevosreellä, syötiin makkaraa ja laskettiin mäkeä. Ohjelmassa oli myös huutokauppa. Olimme miehen kanssa pähkäilleet mistä saisimme hyvät ruokapöydän tuolit halvalla, kun uuteen kotiin ei pirtinpenkit mahdu. Tuurini oli käsittämätön! Viisi vanhaa Domus-tuolia satasella sain napattua. Sopivat ihan täydellisesti meidän tarpeisiimme.

Tapahtuman jälkeen alkoi keskimmäinen ripuloimaan. Koko yö meni rampatessa vessan ja sängyn väliä. Aamulla tuntui ihan pikkuvauvan vanhemmalta katkonaisen yöunen jäljiltä. Mies on Oulussa antiikkimessuilla ja minä katraan kanssa kotona. Ei kouluun eikä tarhaan tänään. Olisi ollut hirveästi asioita hoidettavana, mutta onneksi ihana naapuri tarjoutui auttamaan posti- ja kauppa-asioissa.

Huh huh hullua

Tänään on tehtävä niin hirveästi kaikkea, että pyörryttää jo nyt. Tärkein juttu on uuden vuokrasopimuksen allekirjoittaminen. Nettikin pitäisi jo tilata uuteen, ilman sitä pimahdan varmasti parissa päivässä. Kun ystävät on kaukana, on netti elintärkeä. Pakkaaminen jatkuu ja kirppispöytä saa taas täytettä. Vanhat huonekalut lähtevät viikonlopuksi Ouluun antiikkimessuille myytäväksi. Uuteen kotiin kaavailin 50-luvun sisustusta, antiikki saa väistyä. Kaipaan yhtenäisyyttä ja pirteitä väriläiskiä. Kirppikseltä löysinkin jo hienot Metsovaaran verhot.

Tässä vanha kuva jostain aikojen takaa.

Eilen oli erilainen päivä. Hyppäsin naapurin kyytiin käväisemään Jyväskylässä. Tapasin hyvän ystäväni ja pidin pientä vauvaa sylissä. Ihastelin Marimekon liikkeessä purnukkakangasta ja siirtolapuutarha-astioita. Vein ison matkalaukullisen vintagevaatteita Katriinan kauppaan ja hypistelin sielläkin kaikkea ihanaista. Kaikenlaista ihanaa olisi maailma väärällään, mutta kukkaro ei anna myöten. On elettävä ilman.

Valokuvahaaste
Kummitustalo haastoi minut laittamaan neljännen kuvan neljännestä albumista ja selittämään sen. Ok.
Kuvassa olen käyttämässä poikaani ja kummityttöä Muumimaailmassa pari vuotta sitten. Poika pelkäsi isoja muumeja, etenkin Haisuli oli karmaiseva kokemus. Kaukaa oli kiva katsella. En ollut koskaan käynyt Naantalissa ennen tuota reissua. Näytti kivalta paikalta (siis Muumimaailman ulkopuolinen paikka), vaikka aikaa ei jäänyt tutustua paremmin. Muumimaailmassa oli ihan hirveästi ihmisiä, meteliä, tungosta, "älä koske" kylttejä ym. jotka eivät olleet minulle mieluisia. Jäi rahastuksen maku suuhun.

Haaste siis kuuluu näin:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.


Haastan seuraavat bloggaajat:

Vintage living

Puhti

Valkean jäniksen jäljillä

chocolate circus


Muuten kuuluu sekavaa. Saatiin asunto, jonne muutetaan kolmen viikon kuluttua. Pakkaamista, luopumista ja suunnitelmia. Uutta alkua.

Täkkejä tyrkyllä!
Laitan kuvia ja hintoja, saa kysellä jos kiuinnostusta olisi. Postikulut joutuu maksamaan itse.Virkattu lastensängynpeitto 20€.

Tosi vanha (melk.100vuotta) käsin tikattu painava täkki 50€.

Ihana ihana retrotäkki 25€

Sinisävyinen paksu täkki 20€

Vihreäpinkki iloinen täkki 20€

Tosi romanttinen petauspatja (itse pidin sivustalevitettävän päällä) 10€
Myyty!

Tummanvihreä-turkoosi täkki 20€
Myyty!

Punainen psykedeelinen painava täkki 20€
Ja alla samaa kuosia turkoosi 20€
Alempi täkki on myyty!

Luulisin kaikista menevän pakettimaksun verran. Jos haluaa useamman kerralla, voin viedä matkahuoltoon.

Lisää rojua

Olen yrittänyt saada tehtyä ilmoituksia Huuto.nettiin tänään. Asuntoasia eteni sen verran, että sain kaupungin asuntoasioista päättävän osa-aikaeläkkeellä olevan kireän naisen langanpäähän. On kuulemma muutkin hakeneet asuntoa. Ei oikein ollut kovin empaattisen oloinen rouva hän. Ei tunnu terveydelliset asiat kiinnostavan. Itsellä on koko päivän ollut hankala hengittää, samanlainen tunne kuin viimeksi sairaana ollessani (toinen keuhko oli silloin tulehtunut). Henkeä saa kahvikupillisen kerrallaan. Aamulla niistin räkää. Perjantaina on soittoaika lääkärille, aion tilata koko perheelle homeallergiatestit ja osalle porukkaa hengitystestit. Toivon ettei astma kärky kulmilla.Huomenna laitan kaikki retrotäkit myyntiin. Aika aikansa kutakin. Aloitetaan sitten puhtaalta pöydältä kunnolla, jos tilakin vähenee ainakin 150 neliöllä. Kaikkea en saa mukaan vietyä, vaikka haluaisin.

Koti tyhjäksi
Käykää vilkasemassa onko mitään tarpeellista. Lisää laitetaan sitämukaa kun ehditään. Linkki.
Myytäis myös pitkä yli sata vuotta vanha pirtinpöytä, jugend-aikaiset päätysängyt, kaksi Arabian lavuaaria (50-luvulta), sivusta vedettävä sohva 1800-luvulta, väliovi vuosisadan alusta, ym ym. Pyytäkää kuvia kiinnostuneet!

Haiseva akka

Tänään minua ketuttaa mm. nämä asiat:

• suihkusta ei tule lämmintä vettä
• sisälämpötila kotona 16 astetta
• nokka tukossa
• aamuyskää yskiessä meinaa tulla yrjö
• lämpöä itsellä+miehellä
• muuttoahdistus (vaikkei uusi koti ole tiedossa vielä)
• luopumisen tuska (pakko karsia tavaraa reilulla kädellä)
• keittiön vesiputki jäässä (tiskikone ei siis toimi)
• en tullut valituksi valokuvauskouluun (4.varasija)
• olen vähävarainen
• en omista vinyylisoitinta
  

Etsitään
uutta kotia. Ahdistaa.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

Mikään ei taas onnistu. Sain elämäni isoimman lämmityslaskun. Laskun hinnalla asuisi varmasti Intian lämmössä koko talven. Keljuttaa.
Ja lapset sairastaa. Poika vesirokkoa+yskää, pienimmällä on hengitystieinfektio. Siis karmea köhä ja kuumetta. Lääkäri antoi astmalääkkeet ja suositteli tarkastamaan huoneilman laadun. Terveystarkastaja tulee alkuviikosta. Pelottaa. Mitäs sitten, jos täällä on hometta? Tai jotain muuta, minkä takia koko perhe sairastelee jatkuvasti? Mihin me mennään? Vai korjauttaako talon omistaja virheet? Terveydellä ei haluaisi leikkiä. Koko ajan on nuha, yskä, kuume tulee ja menee (pysyy välillä viikon korkealla), pojalla on ihottumaa, lääkärit eivät keksi syytä.
Huomenna lähdemme kaikesta huolimatta isää katsomaan. Siellä on ainakin sisälämpötila enemmän kuin 15.
Miksi on niin paljon asioita samaan aikaan huolehdittavana? Ei jaksaisi enää mitään ikävää.

Ompelukerho yksin kotona

Poika on vesirokossa ja minä olen ommellut hullun lailla. Vähäiset yöunet vetävät veteläksi. Haluaisin kokeilla ommella itselle jotain, nyt kun testasin ensin pieniä tekelyksiä. Jokohan syntyisi vaikka mekko omaa kokoa?

Lumiharsot
Ihan ihmeellistä. En muka ole talvi-ihminen, mutta nyt on pakko olla. On niin kaunista.

Lumikengillä
Olimme kahden ja puolen tunnin lumikenkäretkellä metsässä. Ilvestä ei löydetty, mutta nähtiin tikka, orava ja ukkometso. Maisematkin oli mahtavat, mitä syvemmälle metsään meni, sitä enemmän oli puissa lunta ja muutenkin koskematonta hankea. Nautin reissusta suunnattomasti. Tomaattikeitto maistui kotiin palattua makoisalle.

Taas uusi
Hattu siis. Kissa tai koira tai mikälie. Osu ja uppos kuitenki. Tyttö tosin leikki olevansa King Kong, koska oli katsonut vanhan alkuperäisen leffan.

Sinihilkka
Perheen pienin sai omansa. Näin vähän enemmän vaivaa tälläkertaa.

Jännitystä omalla pihalla

Ihan lähellä kotia oli ilves käynyt saalistusretkellä. Isot kissantassut ovat hiipineet oven edestä ja menneet marjapensaitten väliin paistia hakemaan. Kahdesta metsäjäniksestä on nyt karvat vaan jäljellä.
Olen aina halunnut nähdä ilveksen, enkä ole nähnyt. Nyt tuntuu siltä, ettei se mahdotonta olisi.

Ihana arki!

Tavallinen rytmi on palannut. Loma oli loputtoman pitkä. Eilen oli jo pakko kaivaa ompelukset esille. Tein itselleni kääntöviitan. Nyt kun malli on tehty, aion sutaista kaikille perheen naispuolisille omat.
Aamulla tuntui hyvälle viedä lapset päiväkotiin. Tarhatädit halasivat pieniä ja huomasin ikävän olleen molemminpuolista. Onnea on pienen kylän pieni päiväkoti.

Mitäs tässä

En tajua välillä itseäni ollenkaan. Illalla menin villahousut jalassa ja flanellinen yömekko päällä sänkyyn, luin hitusen Mauri Sariolaa ja nukuin kuin tukki koko yön. Viimeiseen pariin viikkoon en ole kunnolla nukkunut.
On jotenkin liian turvallinen olo. Ihankuin olisin piilossa. Kamalia uutisia toitotetaan radiosta, ammuskellaan, puukotetaan, ahdistellaan, junat menevät hotellin seinästä läpi jne. Täällä ei tapahdu mitään ja olen hyvin iloinen siitä.

Arki alkaa

Joulu on ohi ja hyvä niin. Matkaa vanhempieni luo tehtiin kamalassa lumimyrskyssä 6 tuntia. Kotimatkallakin pyrytti. Lasten jännitys ja ilo oli palkinto.

Nuorimmaiseni laulaa kuin 70-vuotinen mummo kirkossa. Tärkeintä on, että on volyymiä, muuten menee ilman nuottikorvaa ja erikoisilla vibroilla varustettuna. Kuvassa menee kaikki kolme säkeistöä kappaleesta "Joulupuu on rakennettu". Laittakaa silmät kiinni ja kuvitelkaa istuvanne kirkossa.

Oi kuusipuu
Koristelin kuusen pihalle, koska emme ole kotona aaton seutua. Kuusessa on valojen lisäksi keltaisin silkkinauhoin koristeltuja talipalloja ja vanhanajan olkitähtiä. Nätti kun mikä ja linnutkin tykkää.Tästä on tulossa erilainen joulu. Isälle viimeinen. Ahdistaa niin vietävästi. Olisi helpompi jäädä kotiin, mutta katuisin sitä loppuelämäni.
Viettäkää te ystävät kalliit ihana joulu. Nauttikaa tuoksuja, maistelkaa makuja ja olkaa ihmisiksi.

Se tulee vaikka väkisin
Siis joulu. Apua. Olen ollut yllättävän kiireinen, vaikka muuta ei ole syntynyt kuin kissoja. Olkaa ihmiset iloisia puolestani, kissoja saa nyt ostaa myös kahdesta liikkeestä Jyväskylästä. Myös facebookin kautta on kissakauppa käynyt kuumana. Sormeni ovat kohta vereslihalla kirjomisesta, mutta ei pidä valittaa.
Eilen oli pakko pitää kissatauko. Askartelin ottamistani kuvista seinälle täytettä. Tein myös pihalle kuusen kanaverkosta ja havuista. Keittiöön vääntelin tuoksuvan sydämen, aromeja antaa kanelitangot ja neilikat.

Kiitokset Parolan asemalle mahtavasta hämärässä kuvaamis-vinkistä! Askartelin aamulla salamavalon ohjurin ja olen onneni kukkuloilla!

Laiska tyhmä ja saamaton

En ole saanut aikaan kirjoittaa. Nyt on uusi läppäri. Pitäis sujua mallikkaasti kaikki. Paitsi elämä.

Kaikki mättää. En jaksa mitään. Tiskikoneen tyhjentäminen tuntuu samalta kuin halkopinon siirto paikasta toiseen. Tartun hommaan, jätän kesken, aloitan kolmannen, neljännen, siirrän niillä eteenpäin hommia, mitä oikeasti olisi jo pitänyt tehdä.

Joulunalusahdistus? Pimeysahdistus? Elämäntarkoituksettomuusmasennus?

Minä kuulen kaikki tämän talovanhuksen äänet, enkä voi keskittyä. Kuulen naapurin askeleet keittiössään, kynän lattialle putoamisen talon toisessa päässä. Jokainen ääni vie minulta ajatuksen ja joudun aloittamaan alusta.

Tuntuu, ettei maailmassa voi olla näin paljon ääniä. Odotan lunta, joka vaimentaisi äänet. Haluaisin hautautua lumen alle.