Domus

Eilen tuli vanhin lapsista kipeäksi kesken koulupäivän. Oksennus lensi iltaan asti. Itse vein pienemmät koulun+päiväkodin järjestämään laskiaistapahtumaan. Ajettiin hevosreellä, syötiin makkaraa ja laskettiin mäkeä. Ohjelmassa oli myös huutokauppa. Olimme miehen kanssa pähkäilleet mistä saisimme hyvät ruokapöydän tuolit halvalla, kun uuteen kotiin ei pirtinpenkit mahdu. Tuurini oli käsittämätön! Viisi vanhaa Domus-tuolia satasella sain napattua. Sopivat ihan täydellisesti meidän tarpeisiimme.

Tapahtuman jälkeen alkoi keskimmäinen ripuloimaan. Koko yö meni rampatessa vessan ja sängyn väliä. Aamulla tuntui ihan pikkuvauvan vanhemmalta katkonaisen yöunen jäljiltä. Mies on Oulussa antiikkimessuilla ja minä katraan kanssa kotona. Ei kouluun eikä tarhaan tänään. Olisi ollut hirveästi asioita hoidettavana, mutta onneksi ihana naapuri tarjoutui auttamaan posti- ja kauppa-asioissa.

Huh huh hullua

Tänään on tehtävä niin hirveästi kaikkea, että pyörryttää jo nyt. Tärkein juttu on uuden vuokrasopimuksen allekirjoittaminen. Nettikin pitäisi jo tilata uuteen, ilman sitä pimahdan varmasti parissa päivässä. Kun ystävät on kaukana, on netti elintärkeä. Pakkaaminen jatkuu ja kirppispöytä saa taas täytettä. Vanhat huonekalut lähtevät viikonlopuksi Ouluun antiikkimessuille myytäväksi. Uuteen kotiin kaavailin 50-luvun sisustusta, antiikki saa väistyä. Kaipaan yhtenäisyyttä ja pirteitä väriläiskiä. Kirppikseltä löysinkin jo hienot Metsovaaran verhot.

Tässä vanha kuva jostain aikojen takaa.

Eilen oli erilainen päivä. Hyppäsin naapurin kyytiin käväisemään Jyväskylässä. Tapasin hyvän ystäväni ja pidin pientä vauvaa sylissä. Ihastelin Marimekon liikkeessä purnukkakangasta ja siirtolapuutarha-astioita. Vein ison matkalaukullisen vintagevaatteita Katriinan kauppaan ja hypistelin sielläkin kaikkea ihanaista. Kaikenlaista ihanaa olisi maailma väärällään, mutta kukkaro ei anna myöten. On elettävä ilman.

Valokuvahaaste
Kummitustalo haastoi minut laittamaan neljännen kuvan neljännestä albumista ja selittämään sen. Ok.
Kuvassa olen käyttämässä poikaani ja kummityttöä Muumimaailmassa pari vuotta sitten. Poika pelkäsi isoja muumeja, etenkin Haisuli oli karmaiseva kokemus. Kaukaa oli kiva katsella. En ollut koskaan käynyt Naantalissa ennen tuota reissua. Näytti kivalta paikalta (siis Muumimaailman ulkopuolinen paikka), vaikka aikaa ei jäänyt tutustua paremmin. Muumimaailmassa oli ihan hirveästi ihmisiä, meteliä, tungosta, "älä koske" kylttejä ym. jotka eivät olleet minulle mieluisia. Jäi rahastuksen maku suuhun.

Haaste siis kuuluu näin:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.


Haastan seuraavat bloggaajat:

Vintage living

Puhti

Valkean jäniksen jäljillä

chocolate circus


Muuten kuuluu sekavaa. Saatiin asunto, jonne muutetaan kolmen viikon kuluttua. Pakkaamista, luopumista ja suunnitelmia. Uutta alkua.

Täkkejä tyrkyllä!
Laitan kuvia ja hintoja, saa kysellä jos kiuinnostusta olisi. Postikulut joutuu maksamaan itse.Virkattu lastensängynpeitto 20€.

Tosi vanha (melk.100vuotta) käsin tikattu painava täkki 50€.

Ihana ihana retrotäkki 25€

Sinisävyinen paksu täkki 20€

Vihreäpinkki iloinen täkki 20€

Tosi romanttinen petauspatja (itse pidin sivustalevitettävän päällä) 10€
Myyty!

Tummanvihreä-turkoosi täkki 20€
Myyty!

Punainen psykedeelinen painava täkki 20€
Ja alla samaa kuosia turkoosi 20€
Alempi täkki on myyty!

Luulisin kaikista menevän pakettimaksun verran. Jos haluaa useamman kerralla, voin viedä matkahuoltoon.

Lisää rojua

Olen yrittänyt saada tehtyä ilmoituksia Huuto.nettiin tänään. Asuntoasia eteni sen verran, että sain kaupungin asuntoasioista päättävän osa-aikaeläkkeellä olevan kireän naisen langanpäähän. On kuulemma muutkin hakeneet asuntoa. Ei oikein ollut kovin empaattisen oloinen rouva hän. Ei tunnu terveydelliset asiat kiinnostavan. Itsellä on koko päivän ollut hankala hengittää, samanlainen tunne kuin viimeksi sairaana ollessani (toinen keuhko oli silloin tulehtunut). Henkeä saa kahvikupillisen kerrallaan. Aamulla niistin räkää. Perjantaina on soittoaika lääkärille, aion tilata koko perheelle homeallergiatestit ja osalle porukkaa hengitystestit. Toivon ettei astma kärky kulmilla.Huomenna laitan kaikki retrotäkit myyntiin. Aika aikansa kutakin. Aloitetaan sitten puhtaalta pöydältä kunnolla, jos tilakin vähenee ainakin 150 neliöllä. Kaikkea en saa mukaan vietyä, vaikka haluaisin.

Koti tyhjäksi
Käykää vilkasemassa onko mitään tarpeellista. Lisää laitetaan sitämukaa kun ehditään. Linkki.
Myytäis myös pitkä yli sata vuotta vanha pirtinpöytä, jugend-aikaiset päätysängyt, kaksi Arabian lavuaaria (50-luvulta), sivusta vedettävä sohva 1800-luvulta, väliovi vuosisadan alusta, ym ym. Pyytäkää kuvia kiinnostuneet!

Haiseva akka

Tänään minua ketuttaa mm. nämä asiat:

• suihkusta ei tule lämmintä vettä
• sisälämpötila kotona 16 astetta
• nokka tukossa
• aamuyskää yskiessä meinaa tulla yrjö
• lämpöä itsellä+miehellä
• muuttoahdistus (vaikkei uusi koti ole tiedossa vielä)
• luopumisen tuska (pakko karsia tavaraa reilulla kädellä)
• keittiön vesiputki jäässä (tiskikone ei siis toimi)
• en tullut valituksi valokuvauskouluun (4.varasija)
• olen vähävarainen
• en omista vinyylisoitinta
  

Etsitään
uutta kotia. Ahdistaa.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

Mikään ei taas onnistu. Sain elämäni isoimman lämmityslaskun. Laskun hinnalla asuisi varmasti Intian lämmössä koko talven. Keljuttaa.
Ja lapset sairastaa. Poika vesirokkoa+yskää, pienimmällä on hengitystieinfektio. Siis karmea köhä ja kuumetta. Lääkäri antoi astmalääkkeet ja suositteli tarkastamaan huoneilman laadun. Terveystarkastaja tulee alkuviikosta. Pelottaa. Mitäs sitten, jos täällä on hometta? Tai jotain muuta, minkä takia koko perhe sairastelee jatkuvasti? Mihin me mennään? Vai korjauttaako talon omistaja virheet? Terveydellä ei haluaisi leikkiä. Koko ajan on nuha, yskä, kuume tulee ja menee (pysyy välillä viikon korkealla), pojalla on ihottumaa, lääkärit eivät keksi syytä.
Huomenna lähdemme kaikesta huolimatta isää katsomaan. Siellä on ainakin sisälämpötila enemmän kuin 15.
Miksi on niin paljon asioita samaan aikaan huolehdittavana? Ei jaksaisi enää mitään ikävää.

Ompelukerho yksin kotona

Poika on vesirokossa ja minä olen ommellut hullun lailla. Vähäiset yöunet vetävät veteläksi. Haluaisin kokeilla ommella itselle jotain, nyt kun testasin ensin pieniä tekelyksiä. Jokohan syntyisi vaikka mekko omaa kokoa?

Lumiharsot
Ihan ihmeellistä. En muka ole talvi-ihminen, mutta nyt on pakko olla. On niin kaunista.

Lumikengillä
Olimme kahden ja puolen tunnin lumikenkäretkellä metsässä. Ilvestä ei löydetty, mutta nähtiin tikka, orava ja ukkometso. Maisematkin oli mahtavat, mitä syvemmälle metsään meni, sitä enemmän oli puissa lunta ja muutenkin koskematonta hankea. Nautin reissusta suunnattomasti. Tomaattikeitto maistui kotiin palattua makoisalle.

Taas uusi
Hattu siis. Kissa tai koira tai mikälie. Osu ja uppos kuitenki. Tyttö tosin leikki olevansa King Kong, koska oli katsonut vanhan alkuperäisen leffan.

Sinihilkka
Perheen pienin sai omansa. Näin vähän enemmän vaivaa tälläkertaa.

Jännitystä omalla pihalla

Ihan lähellä kotia oli ilves käynyt saalistusretkellä. Isot kissantassut ovat hiipineet oven edestä ja menneet marjapensaitten väliin paistia hakemaan. Kahdesta metsäjäniksestä on nyt karvat vaan jäljellä.
Olen aina halunnut nähdä ilveksen, enkä ole nähnyt. Nyt tuntuu siltä, ettei se mahdotonta olisi.

Ihana arki!

Tavallinen rytmi on palannut. Loma oli loputtoman pitkä. Eilen oli jo pakko kaivaa ompelukset esille. Tein itselleni kääntöviitan. Nyt kun malli on tehty, aion sutaista kaikille perheen naispuolisille omat.
Aamulla tuntui hyvälle viedä lapset päiväkotiin. Tarhatädit halasivat pieniä ja huomasin ikävän olleen molemminpuolista. Onnea on pienen kylän pieni päiväkoti.

Mitäs tässä

En tajua välillä itseäni ollenkaan. Illalla menin villahousut jalassa ja flanellinen yömekko päällä sänkyyn, luin hitusen Mauri Sariolaa ja nukuin kuin tukki koko yön. Viimeiseen pariin viikkoon en ole kunnolla nukkunut.
On jotenkin liian turvallinen olo. Ihankuin olisin piilossa. Kamalia uutisia toitotetaan radiosta, ammuskellaan, puukotetaan, ahdistellaan, junat menevät hotellin seinästä läpi jne. Täällä ei tapahdu mitään ja olen hyvin iloinen siitä.

Arki alkaa

Joulu on ohi ja hyvä niin. Matkaa vanhempieni luo tehtiin kamalassa lumimyrskyssä 6 tuntia. Kotimatkallakin pyrytti. Lasten jännitys ja ilo oli palkinto.

Nuorimmaiseni laulaa kuin 70-vuotinen mummo kirkossa. Tärkeintä on, että on volyymiä, muuten menee ilman nuottikorvaa ja erikoisilla vibroilla varustettuna. Kuvassa menee kaikki kolme säkeistöä kappaleesta "Joulupuu on rakennettu". Laittakaa silmät kiinni ja kuvitelkaa istuvanne kirkossa.

Oi kuusipuu
Koristelin kuusen pihalle, koska emme ole kotona aaton seutua. Kuusessa on valojen lisäksi keltaisin silkkinauhoin koristeltuja talipalloja ja vanhanajan olkitähtiä. Nätti kun mikä ja linnutkin tykkää.Tästä on tulossa erilainen joulu. Isälle viimeinen. Ahdistaa niin vietävästi. Olisi helpompi jäädä kotiin, mutta katuisin sitä loppuelämäni.
Viettäkää te ystävät kalliit ihana joulu. Nauttikaa tuoksuja, maistelkaa makuja ja olkaa ihmisiksi.

Se tulee vaikka väkisin
Siis joulu. Apua. Olen ollut yllättävän kiireinen, vaikka muuta ei ole syntynyt kuin kissoja. Olkaa ihmiset iloisia puolestani, kissoja saa nyt ostaa myös kahdesta liikkeestä Jyväskylästä. Myös facebookin kautta on kissakauppa käynyt kuumana. Sormeni ovat kohta vereslihalla kirjomisesta, mutta ei pidä valittaa.
Eilen oli pakko pitää kissatauko. Askartelin ottamistani kuvista seinälle täytettä. Tein myös pihalle kuusen kanaverkosta ja havuista. Keittiöön vääntelin tuoksuvan sydämen, aromeja antaa kanelitangot ja neilikat.

Kiitokset Parolan asemalle mahtavasta hämärässä kuvaamis-vinkistä! Askartelin aamulla salamavalon ohjurin ja olen onneni kukkuloilla!

Laiska tyhmä ja saamaton

En ole saanut aikaan kirjoittaa. Nyt on uusi läppäri. Pitäis sujua mallikkaasti kaikki. Paitsi elämä.

Kaikki mättää. En jaksa mitään. Tiskikoneen tyhjentäminen tuntuu samalta kuin halkopinon siirto paikasta toiseen. Tartun hommaan, jätän kesken, aloitan kolmannen, neljännen, siirrän niillä eteenpäin hommia, mitä oikeasti olisi jo pitänyt tehdä.

Joulunalusahdistus? Pimeysahdistus? Elämäntarkoituksettomuusmasennus?

Minä kuulen kaikki tämän talovanhuksen äänet, enkä voi keskittyä. Kuulen naapurin askeleet keittiössään, kynän lattialle putoamisen talon toisessa päässä. Jokainen ääni vie minulta ajatuksen ja joudun aloittamaan alusta.

Tuntuu, ettei maailmassa voi olla näin paljon ääniä. Odotan lunta, joka vaimentaisi äänet. Haluaisin hautautua lumen alle.

Hitaalla

Kohta kaksi viikkoa on tauti sahannut minussa jäseniä. Niveliä kolottaa ja väsymys on melkein lamaannuttava. En tiedä onko tämä sikainfluenssa, en ole käynyt lääkärissä. Mitä se hyödyttäisi?
Kaikki ihana lumikin suli jo pois. Ehdimme käydä metsässä pulkkaretkellä lumen ja kuumeettoman päivän aikana. Luonto oli kaunis ja valoisa. Haluan kunnon talvet takaisin!

Paljon on ollut aikaa askarrella, kun ei ole voimat antaneet raskaammalle työlle sijaa. Kissoja on syntynyt melkein parikyymmentä lisää (myös vanhasta patjaraitakankaasta ja pellavasta) ja tämä sulavasäärinen hiiriherra on tehty vanhoista villasukista. Ohjeen nappasin uusimmasta Koti&Keittiö-lehdestä. Teki vaan mieli lisäillä kaikkea, mitä ohjeessa ei neuvottu (kuten viikset ja takki ja nenä).
Minun pitäisi saada voimat takaisin pian. Kolmen päivän kuluttua pitäisi olla pojan viisivuotiset, joita varten en ole pannut vielä tikkua ristiin. Koti on pyörremyrskyn jäljiltä, eikä ole lasten suuhun sopivaa juhlanaposteltavaa. Kutsukortitkin on tekemättä. Kai minä jaksan? Pakkohan se on.

Lentsu

Miestä lukuunottamatta koko perhe on ollut pienessä kuumeessa jo pari päivää. Olen maannut sohvalla takkatulen ääressä paksun täkin alla ja lukenut kirjaa. Olin tyystin ehtinyt unohtaa, miten mukavaa lukeminen on. Pari vuotta ilman silmälaseja vähensi lukemista huomattavasti. Nyt näkee taas. Ja flunssassa ei tule huono omatunto siitä, että ei tee mitään "hyödyllistä".