Kauas oli lyhyt matka ja takas oli paljon pidempi

Kävi niin, että se pohjoisen reissu teki vakavan viillon minun lompakon lisäksi sydänalaan. 

Normaalisti inhoan autolla ajamista. Lappiin ajoin yhtäsoittoa 800 kilometriä. Koko reissulla ajoin 2700km. Lapsetkaan ei tapelleet. Noustiin Pyhä-Nattaselle, Kiilopäälle, Paistunturille ja monelle muulle. Nukuttiin teltassa ja kodassa ja mökissä, kavereittenkin luona jopa. Syötiin pastaa ja poroa ja maisteltiin villiä ruohosipulia Norjan tuntureilla. Norjassa kuunneltiin hiljaista yötä, ei kuulunut muuta kuin kivitaskujen kilkatusta. Vuorten rinteille lohkaistuja teitä ajoin rystyset valkoisina, lapset lauloivat takapenkillä itse keksimäänsä laulua: tappaajaakieleeke, tappaajaakieleeke...

Yhtenä päivänä Paistunturin erämaassa annettiin lapsille vapaus määrätä vauhti, tauot ja matka. Mentiin 16 kilometriä ja aikuiset huuteli odottamaan. Ihan hullua. Minulla on ehkä maailman reippaimmat lapset.

Minun on päästävä pian uudestaan ylös. Maaliskuun hiihtovaelluksen määränpää ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta toivon sen sijoittuvan Lappiin. Ja jos ei, niin menen sinne pian keinolla millä hyvänsä. Minun henki kulki siellä niin hyvin. 

Lapset huiputtaa. Taustalla siintää Norjan lumihuipputunturit.

Tenojoki.

Pojan oli ihan pakko päästä pulahtamaan Jäämeressä.

Pyssijoki Norjassa.

Ilta Norjassa.

Norjan telttapaikan näköalat ei ollu hullummat.

Välipalaherkkuja.

Lapinvuokko.

Me pimut vähän irvisteltiin.

Rumakurun vanha kämppä UKK:ssa.

Myrsky nousee Rumakurun ylle.

Kahvipussi ostettiin Norjasta tuleville retkille.

Pyhä-Nattasella tyttö teki oman kivikasan.

Jiihaa!

Vanha poroaita Paistunturin erämaassa.

Kuivattelua autiotuvassa.

Löytyi sarvi. Ja maisema.

Lapset edellä.

Paistunturit vei meidän sydämet!

Repovedellä retkellä

Me ei kovin useasti miehen kanssa kahdestaan aikaa vietetä. Pienempien lasten syntymän jälkeen meni viitisen vuotta, ettei oltu missään kahdestaan yön yli. Nyt on tasaantunut rytmi, että pari kertaa vuodessa ollaan pari yötä irti katraasta. Nyt oli eka kerta, että jätettiin koiratkin kotiin.

Pakattiin rinkat ja mentiin Repoveden kansallispuistoon kiertämään Kaakkurin kierros. Reissun aikana tosin pienten sattumusten takia ansiosta kierrettiin vähän ekstraakin. Kilometrejä kertyi noin 30. Yksi yö nukuttiin teltassa ja toinen laavussa.

Maisemat oli ihan uskomattomia! Repovesi on aivan alimainostettu paikka!

Eka lounastauko, uusi Trangia pääsi tositoimiin. Taustalla Olhava.

Olhavavuori. Kalliokiipeilijöiden mekka.

Näkötornista. Minä odotin juurella. Mulla on tosi paha korkeanpaikankammo.

Akka on kyllä hyvä koti.

Kivinen tie.

Värikästä alkoi jo olla.

Ihana valo!

Taas joku järvimaisema.

Polku meni aika rannassa toisinaan.

Koivikko.

Letut lettuina. Hillo unohtui kotiin.

Kengät ja jalat sai välillä huilata.

Olis ollu Haloselle maalattavaa.

Uskomaton maisema taas kerran.

Juolukan syysasu.

Toinen hotelliyö.

Nautiskelija tulen loimussa.

 

Surkeiden sattumusten sarja

Ensin auto ökähti, se ei vaan lähteny käyntiin. Seisoi melkein viikon parkkiruudussaan ja minä sitä manasin. Kerjuukyydillä lopulta kauppaan rinkka selässä ja 50-kiloinen selässä taksilla kotiin. 27,50€. Huh huh.

Nuorimman aikuissynttärit meni ookoo, kakku vähän mitä sattuu, koska olin unohtanu tuorejuustot sun muut sörsselit kaupasta ostaa. Oli niin omituinen kauppareissu muutenkin.

Lopulta saatiin auto käyntiin naapurin avulla, kävin tunnin "lenkillä", että akku latautuu ja kaikki olis ookoo.

No illalla koiria käyttäessään mies kaatui, ryömi pihalta portaikkoon, veti käsivoimilla itsensä toiseen kerrokseen murtuneen säären kanssa. Minä makasin viltin alla tv:n ääressä sohvalla, täysin tietämättömänä mistään.  No sitten tuli säpinää. Onneksi auto toimi, kiireesti ensiapuun. Sinne jäi mies odottamaan leikkauspöydälle pääsyä. Ainakin kolmesta paikkaa on jalka rikki. Saa nähdä mikä aika menee, kunnes jalka on taas kunnossa. Kevään yhteiset juoksulenkit on nyt juostu.

Miehen ensihuoli sairaalassa oli se, miten nyt verkkojen kanssa käy. Alkoi neuvomaan miten ne saa pois otettua. Voi toista! 

Monivaiheisen päivän aamuna.