Lukemaan

Hirveen vaikeeta istua sisällä lukemassa, kun ulkona paistaa aurinko ja on kaunein mahdollinen syksy. Eilenkin piti vaan pikaisesti käydä lenkillä ennen opiskelua. Lopputulos oli, että neljän tunnin metsässä samoilun jälkeen meni koko ilta sienisaalista siivotessa ja käsitellessä.

Huomenna on metsästäjän tutkinnon suorittaminen ja lukemista riittää.
Ihanaa on silti tehdä kuivatuista sienistä vaelluksia ajatellen helposti kuljetettavaa jauhetta, purkittaa suppilovahveroita etikkaliemeen ja käydä valokuvaamassa metsän ihmeellisyyksiä.

Tänään minä luen!

Syksyä

On pitänyt kiirettä. Ensimmäinen lähijakso koulussa on ohi ja olen ihan pinkeänä innosta. Teoriatunneilla istuminen on tuntunut yllättävän raskaalta, koska olen enempi touhuajatyyppiä. Mutta hyvänen aika että on mielenkiintoista!Muuta jännää syksyn aikana:

rapujen syömistä,


uusi sohva,


luonnossa hengailua,


lenkkeilyä,
kissojen ompelemista Katriinan kauppaan myyntiin,


kypsyneet luumut puutarhassa


ja vaellustarvikkeiden metsästystä. Jos jollain lojuu turhanpanttina trangia kaapissa, olen kiinnostunut.

Herkku

Viimeviikot olen pääasiassa rämpinyt metsissä, saanut ja syönyt saalista. Herkkutattia eri muodoissa, namskis!
Sain myös tulevan vuoden ohjelman koulusta. Luvassa mm. seinä- ja kalliokiipeilyä, maastossa yöpymisiä, kesä- ja talvivaelluksia, kanoottimelontaa, sienten tunnistusta, linturetkiä, retkiluistelua ja vaelluksia. En meinaa pysyä nahoissani.

Taas ahistaa

En oikein tiedä mistään mitään. Heilun mustikkametsissä ja rintaa pakottaa. Toisaalta on kutkuttava levoton tunne uuden jutun aloittamisesta, mutta samalla ikävä ja suru. Kaipaisin omaa rauhaa, ihan suoranaista yksinäisyyttä muutamaksi päiväksi.
Syksy on minulle ihanaa aikaa, kun voi purkittaa ja pussittaa kesää kellariin ja pakkaseen. Ilma on helppoa hengittää. Nyt kuitenkin tuntuu, että jotain puuttuu.
Tiedän sen olevan isä. Vielä viime syksynä jaksoi isä kävellä kanssani korkealle mäelle mustikoita poimimaan, nyt mietin sitä joka kerta, kun otan poimurin käteeni. Kyllä tämä varmaan ajan kanssa helpottaa. Kaikella on aikansa, surullakin.

Minä pääsin!!!

Pääsin kouluun. Minusta tulee vuoden kuluttua luonto- ja eräopas. Olen innoissani kuin pikkulapsi!

Kesä kesä kesä

Ihana kesä. Mökkeilemässä saaressa ilman sähköä, nettiä tai muutakaan normaalia. Yhtä nautintoa. Perhosten ihmettelyä, akvaarion tekoa pesuvatiin, kalojen narraamista, saunomista joka ikinen ilta, uimista, veneilyä, muurinpohjalettuja, sisiliskoja, lehmiä, vasikoita, ravustusta, lintujen laulua, rauhallista erakkoelämää... NIISTÄ ON PARAS KESÄ TEHTY!

PUUHASTELUA

Puutarhassa on möyritty, rakennettu istutusaltaita ja tehty kivikkokasveille kukkapenkki. Mato-ongella saatiin särkiä naapurin kissalle ja käytiin seikkailulla Pyhänpäässä Kuhmoisissa. Rauhatonta mutta rauhallista, sitähän ne kesät aina.

Ähtärin reissu meni loistavasti, koko perhe tykkäsi kovasti.

Yhyyy.

Itkuhan se tirahti kevätjuhlassa. Vanhin pääsi ala-asteelta mahtavalla 8,8 keskiarvolla. Kuvaamataito oli kymppi, ihan kuin minullakin aina oli. Miten se voi päästä jo kuudennelta, kun vastahan tirautin kyyneleet kun se meni ekalle kouluun? Lasten ikä karttuu, oma ei. Mukamas. Sitä vaan huomaa herkistyvänsä useammin.
Pienten päiväkotiesitys oli mainio. Pojalla karkasi mopo käsistä ja tanssi muuttui aika eksoottiseksi.
Nyt kuitenkin on loma. Heti huomenna suuntaamme Ähtäriin takakontti eväitä täynnä.

Kallioita kukkuloita

Ollaan retkeilty, oleiltu luonnossa, tutkittu muinaisia paikkoja ja yritetty päästä ns. normaalista elämästä kiinni. En pärjäisi ilman metsiä ja luonnon ihmeitä.

Paikkoja mm. Vororotti, Synninlukko, Jättiläisen kivi, Ruonanvuori ja lähimetsä.

Takana
Elämäni raskain päivä on takana.Ja siitä selvittiin.

Elämä jatkuu (kai?)

Aurinko ja luonto ovat tehneet ihmeitä. En ole enää ihan rikki koko ajan, vaan nautin metsissä samoilusta, ulkoilusta, korvasienijahdista ja pienistä vaatteista. Tänään söimme viisi vuotiaan poikani saalistaman kuhan. Heti kesän ekalla kalareissulla tuli saalista! Ja oli herkkua. Viikonloppuna on hautajaiset. Kerään voimia olemalla ajattelematta koko tapahtumaa. Järjestelyt on jo tehty, joten olen halunnut väistää turhan vellomisen. Se päivä on edessä jokatapauksessa.

Viikko

Tänään olen ollut viikon ilman isää. Pitkältä on viikko tuntunut. Olen ollut fyysisesti kuin maratoonin juossut. Kaikki viimekuukausien levottomuus ja huoli on lauennut. Välillä en ole jaksanut edes pukea. Olen joutunut ennestään vieraiden asioiden eteen. On pitänyt yrittää valita muistovärssy hautajaisiin, suunnitella kukkavihkoa, vaatteet viidelle hengelle ja vastailla lasten kysymyksiin kuolemasta. Olisi niin helppoa sanoa ukin muuttuneen enkeliksi pilven päälle, mutta en halua lapsille puhua mitään, mihin en itse usko. Muistelemme ukkia yhdessä, etteivät muistot häviä ajan mukana.
Tänään ajan lasten kanssa saman matkan, kun viime perjantainakin. Raskas ajatus pyörii alituisesti päässä, perillä on vain äiti ja maljakot täynnä surunvalittelukukkia.
Haluan kiittää kaikkia myötäeläjiä. Aika on nyt raskasta, mutta yritän pikkuhiljaa.

Pois

Isä nukkui vappuaattona pois. Olin pitämässä kädestä kiinni veljeni ja äitini kanssa. Lähtö oli rauhallinen.
Juuri neljä täyttänyt tyttöni sanoi uutisen kuultuaan: "Minulla on jo nyt ukkia ikävä. Ukki olisi ollut minun hyvä ystävä."
Siihen ei ollut lisättävää.

Saattohoitoa

Olen ollut hoitamassa isää. Kolmen viikon sairaalassa makaamisen jälkeen pääsi isä viikoksi kotiin. Nyt hän on taas sairaalassa.

Viikossa kävely muuttui koko ajan hitaammaksi ja horjuvammaksi, lopulta matkanteko siirtyi täysin pyörätuolin varaan.
Vaikka leivinuunissa on ollut tuli ja sisälämpö välillä jopa 27 astetta, on isällä fleecekerrasto, oloasu ja peitto päällä.
Unentarve on lisääntynyt päivä päivältä, täyttä hereilläoloa on enää ehkä kolme tuntia päivässä. Morfiini väsyttää.
Ruokahalu meinaa oikkuilla. Suurin himo on pelkkään kermaviiliin. Se ei kuulemma maistu happamalle. Tauti vääristää makuja.

Joka askeleesta, jonka isää tuin kun yksin ei onnistunut, jaksoi isä sanoa kiitos. On tiukka paikka pyytää apua ja olla toisten "armoilla", kun on aina ollut vahva ja itsenäinen.

Kun ajoin kotiin oman perheeni luo, pääsi illalla itku. Viikon paineet purkautuivat melkoisena ryöppynä.

Hyvä mieli

Isän suurin toive toteutuu, hän pääsee huomenna kotiin. Koska tulehdusarvot eivät kaikista kokeiluista huolimatta laske, päätti lääkäri päästää isän sinne, missä on paras mieli. Lähisairaalasta saa lainaan tarvittavat apuvälineet ja tuttava piikittää päivittäisen lääkkeen. Hädän tullessa on paikkakunnan terveyskeskus apuna.
Lapset haluaa isä nähdä tutussa ympäristössä, joten sunnuntaina reissaamme paikalle. Maanantai on lupapäivä koulusta ja tarhasta.
Minulla on hyvä mieli pitkästä aikaa, ihan isän puolesta.

Taas sitä samaa

Miksi tämä muuttuisi, ellei ankeammaksi. Leuka rintaa vasten ja kohti uusia pettymyksiä. Tänään oli uudet tulokset tulleet isälle lääkärin suusta. Tulehdusarvot yli 300, kasvain räjähdysmäisessä kasvussa ja keltaisuus lisääntynyt reilusti. Pääsen lauantaina lähtemään sairaalaan ja toivon totisesti että ehdin.
Kelirikolta tuntuu nyt koko elämä. Ei kulje. Ja jos kulkee niin paska lentää.

Reissussa

Ajoin reilu 600 kilometriä viikonloppuna. Olin katsomassa taas isää, tälläkertaa ilman perhettä. Viikossa tapahtunut muutos oli järkyttävä.
Isän iho oli keltaruskea ja silmän valkuaiset ihan kirkkaan keltaiset. En edes voinut kuvaa ottaa, koska pelkkä katsominen silmiin oli vaikeaa. Ennen lihaksikkaasta vartalosta on jäljellä tyhjää roikkuvaa nahkaa ja luiseva runko. Nesteen pullistama keskivartalo näytti epämuodostuneelta möykyltä.
Verensiirtojen avulla aika jatkuu.
Kun olin taas kotona sunnuntai-iltana, minua alkoi oksettaa. Sama homma viikko sitten. En kai jaksa tätä tilannetta kovin hyvin. Päivät kuljen kuin robotti, yöllä tulee painajaiset ja heräilen jatkuvasti. Pelkään puhelinta. Pysäyttävä puhelu voi tulla koska tahansa.

Ulos!

Eilen mies pakotti ulos. Sohvalta piti nousta kesken märehtimisen. Ärsytti suunnattomasti. Mutta hyvä mies se on, tiesi mitä tarvitsen. Kävelimme lasten kanssa pitkin liejuista metsätietä, kuuntelimme lintuja ja kaivoimme puroja. Kaksi tuntia sai mieleni iloiseksi. Kotona uunissa odotti iso lasagne ja kylläpä se maistui!

Uusimmat kuulumiset sairaalasta tosin pyörivät mielessä. Veritulppa jalasta on lähtenyt nousemaan ylös ja isä on liikkumiskiellossa.

Mämmikoura

Ihan tyhmää. Kaikki. Ei oikein tunnu nyt hyvältä. Hirveesti olis hommia, mutta makaan sohvalla ja tuijotan helvetti telkkaria. Mitään en saa aikaan. Rytmi kulkee yöllisten painajaisten kautta päivän puheluun isän kunnosta. Kuva pääsiäisen mämmiin tutustumisesta, joka jäi lyhyeksi. Hyi! Ei kyllä ollu suklaata.

Erilaista

Pääsiäinen oli täysin erilainen kuin olimme odottaneet. Isä joutuikin sairaalaan ja lähdimme matkaan päivää aiottua aiemmin. Verenmyrkytys ja hemoglobiiiniarvo 60 ei ole hyvä yhdistelmä, jos maksa on kasvanut syöpää umpeen. Isä ilahtui kovasti, että kaikki pääsimme vierailulle. Aika käy pitkäksi maata yhden hengen huoneessa päiväkausia, jos ei jaksa kävellä tai edes pitää kirjaa kädessä. Kävin kolmen päivän aikana kaksi kertaa isän luona. Lapsien kanssa ja ilman. Lähtöhalaus oli tiukka ja pitkä. Kotiin pääsystä ei ole lupausta.