Viikko
Tänään olen ollut viikon ilman isää. Pitkältä on viikko tuntunut. Olen ollut fyysisesti kuin maratoonin juossut. Kaikki viimekuukausien levottomuus ja huoli on lauennut. Välillä en ole jaksanut edes pukea. Olen joutunut ennestään vieraiden asioiden eteen. On pitänyt yrittää valita muistovärssy hautajaisiin, suunnitella kukkavihkoa, vaatteet viidelle hengelle ja vastailla lasten kysymyksiin kuolemasta. Olisi niin helppoa sanoa ukin muuttuneen enkeliksi pilven päälle, mutta en halua lapsille puhua mitään, mihin en itse usko. Muistelemme ukkia yhdessä, etteivät muistot häviä ajan mukana.
Tänään ajan lasten kanssa saman matkan, kun viime perjantainakin. Raskas ajatus pyörii alituisesti päässä, perillä on vain äiti ja maljakot täynnä surunvalittelukukkia.
Haluan kiittää kaikkia myötäeläjiä. Aika on nyt raskasta, mutta yritän pikkuhiljaa.
Tänään ajan lasten kanssa saman matkan, kun viime perjantainakin. Raskas ajatus pyörii alituisesti päässä, perillä on vain äiti ja maljakot täynnä surunvalittelukukkia.
Haluan kiittää kaikkia myötäeläjiä. Aika on nyt raskasta, mutta yritän pikkuhiljaa.
Voi Minna.
VastaaPoistaSun on nyt vaan tiedettävä sisälläs se että toi helpottaa tosta vielä. Ja muistettava, juhlittava ja kunnioitettava isäs elämää. Ja okei, on surtavakin, muttei liikaa.
Olen niin kiitollinen ja ylpeä siitä, että isä opetti minulle kalastusta, metsässä ja luonnossa olemista. Voin mennä puita kuuntelemaan kun on ikävä. Kyllä tämä helpottaa vielä. Joskus.
VastaaPoistaOn hyvä, että on paikkoja, joihin voi mennä muistelemaan ja asioita, joita voi tehdä ja siten pitää rakas ihminen aina lähellä. Uskoo sitten mihin vaan, siellä luonnossa ja metsässä isäsi on aina ja joka puolella. Voimia matkaan.
VastaaPoistaOtan osaa suruusi.
VastaaPoistaOtan osaa. Ihmiset jotka ovat meitä rakastaneet elävät ikuisesti siinä mitä olemme. Omia lapsiani olen lohduttanut sillä, että kuollut ukki on koko ajan tässä kuitenkin, ilman hänen tapaansa rakastaa en osaisi rakastaa samalla tavalla kuin nyt osaan. Olisin toisenlainen ja niin olisivat lapsenikin. Vaikka ukki ei olekaan enää meidän kanssamme, hän on kuitenkin jättänyt pysyvän jäljen meihin kaikkiin rakkaisiinsa.
VastaaPoistaOlen myös pitänyt tärkeänä sitä, että ukista puhutaan vaikeivat lapset häntä muistakaan: nuorempi oli vasta muutaman viikon ja vanhempi parivuotias ukin kuollessa. Ikävä ei kuole koskaan, mutta kipu sammuu kiitollisuudeksi kun on sen aika. Voimia sinulle!
Suru on suuri, mutta hyvä että muistot elävät.
VastaaPoistaOlen lapsille kuolemasta sanonut että eri ihmiset ajattelevat siitä eri tavalla, toiset uskovat enkeleihin ja toiset johonkin muuhun. Eikä kenenkään usko ole toista huonompi.
Itse ajattelen että onhan se jo fysiikan laeissakin sanottu: energia ei koskaan häviä, se vain muuttaa muotoaan.
Lämmin osanottoni suruusi.
VastaaPoistaOsanottoni läheisesi poismenosta. Olet usein ollut mielessäni. Olen joutunut kokemaan jonkun verran läheisten menetystä, mutta minusta on mukava kuvitella, että tämä maailmankaikkeus on niin suuri asia, että jollain tavalla olemme yhteydessä poismenneisiinkin jossain muodossa ja joinain hetkinä.
VastaaPoistaEn tiedä, ovatko ne vain ajatustemme tuotosta, vai jääkö ihmisen "sisin, se hyvin asia ihmisessä" kuitenkin tänne keskuuteemme, no, en osaa ajatuksiani sanoiksi kuvata.. Uskon kuitenkin, että isälläsi kuten muilla poisnukkuneilla on nyt hyvä olla. Näinhän täällä on tarkoitus jokaisen kohdalla, että se päivä koittaa.
Paljon voimia sinulle, ja hyviä ajatuksia.