Näpertelyjä

Tyttöni rakastaa lunneja. Hän on antanut niille uuden nimenkin, sateenkaarinokkalintu. Piti semmoinen saada unikaveriksi, että näkee sateenkaariunia.

Pikkukissa-avaimenperiä.


Kädetön voimailumies ylikaljun kampauksella.


Ja lopuksi isotöinen iso unikaverikissa.

Ai ankeaa?
Marraskuu on ihan kaunis, kun katsoo läheltä. Ainakin minun mielestä.

Mahtavuutta mukavuutta ihanuutta

Minä en tunnu pääsevän yli tästä, että koulussa voi olla näin mukavaa. Lähijaksot on täynnä kaikkea, mistä pidän. Etäjaksoille annetaan kahmalokaupalla niitä "tylsempiä" kirjallisia tehtäviä, mutta tykkään niistäkin. On vaan hankala rytmittää kotiaika niin, ettei läksyt jäisi viimetippaan.
Kotona on esim. opeteltava tunnistamaan maalajit, kivilajit, sammalet, jäkälät, käävät ja noin sata kasvia. Tammikuun alusta seuraavaan syksyyn on lintubongaustehtävä, jossa yritetään nähdä mahdollisimman monta lajia ja kirjataan ne ylös.

Tällä viikolla teimme itse omat puukot, ajoimme mönkijällä ja kävimme opettajien opastamalla luontoretkellä. Suorastaan hullaannuin puukkopajassa, se oli ihan minun juttu!

Alimmassa kuvassa minun puukko loppusilauksia vaille valmiina. Oih.

Jännää

Metsästyskortti tuli ensiyrittämällä. Koulun kanssa oltiin vaelluksella kahden yön yli. Yllättävän painavalta tuntui rinkka, mutta muuten reissu sujui hienosti.

Lukemaan

Hirveen vaikeeta istua sisällä lukemassa, kun ulkona paistaa aurinko ja on kaunein mahdollinen syksy. Eilenkin piti vaan pikaisesti käydä lenkillä ennen opiskelua. Lopputulos oli, että neljän tunnin metsässä samoilun jälkeen meni koko ilta sienisaalista siivotessa ja käsitellessä.

Huomenna on metsästäjän tutkinnon suorittaminen ja lukemista riittää.
Ihanaa on silti tehdä kuivatuista sienistä vaelluksia ajatellen helposti kuljetettavaa jauhetta, purkittaa suppilovahveroita etikkaliemeen ja käydä valokuvaamassa metsän ihmeellisyyksiä.

Tänään minä luen!

Syksyä

On pitänyt kiirettä. Ensimmäinen lähijakso koulussa on ohi ja olen ihan pinkeänä innosta. Teoriatunneilla istuminen on tuntunut yllättävän raskaalta, koska olen enempi touhuajatyyppiä. Mutta hyvänen aika että on mielenkiintoista!Muuta jännää syksyn aikana:

rapujen syömistä,


uusi sohva,


luonnossa hengailua,


lenkkeilyä,
kissojen ompelemista Katriinan kauppaan myyntiin,


kypsyneet luumut puutarhassa


ja vaellustarvikkeiden metsästystä. Jos jollain lojuu turhanpanttina trangia kaapissa, olen kiinnostunut.

Herkku

Viimeviikot olen pääasiassa rämpinyt metsissä, saanut ja syönyt saalista. Herkkutattia eri muodoissa, namskis!
Sain myös tulevan vuoden ohjelman koulusta. Luvassa mm. seinä- ja kalliokiipeilyä, maastossa yöpymisiä, kesä- ja talvivaelluksia, kanoottimelontaa, sienten tunnistusta, linturetkiä, retkiluistelua ja vaelluksia. En meinaa pysyä nahoissani.

Taas ahistaa

En oikein tiedä mistään mitään. Heilun mustikkametsissä ja rintaa pakottaa. Toisaalta on kutkuttava levoton tunne uuden jutun aloittamisesta, mutta samalla ikävä ja suru. Kaipaisin omaa rauhaa, ihan suoranaista yksinäisyyttä muutamaksi päiväksi.
Syksy on minulle ihanaa aikaa, kun voi purkittaa ja pussittaa kesää kellariin ja pakkaseen. Ilma on helppoa hengittää. Nyt kuitenkin tuntuu, että jotain puuttuu.
Tiedän sen olevan isä. Vielä viime syksynä jaksoi isä kävellä kanssani korkealle mäelle mustikoita poimimaan, nyt mietin sitä joka kerta, kun otan poimurin käteeni. Kyllä tämä varmaan ajan kanssa helpottaa. Kaikella on aikansa, surullakin.

Minä pääsin!!!

Pääsin kouluun. Minusta tulee vuoden kuluttua luonto- ja eräopas. Olen innoissani kuin pikkulapsi!

Kesä kesä kesä

Ihana kesä. Mökkeilemässä saaressa ilman sähköä, nettiä tai muutakaan normaalia. Yhtä nautintoa. Perhosten ihmettelyä, akvaarion tekoa pesuvatiin, kalojen narraamista, saunomista joka ikinen ilta, uimista, veneilyä, muurinpohjalettuja, sisiliskoja, lehmiä, vasikoita, ravustusta, lintujen laulua, rauhallista erakkoelämää... NIISTÄ ON PARAS KESÄ TEHTY!

PUUHASTELUA

Puutarhassa on möyritty, rakennettu istutusaltaita ja tehty kivikkokasveille kukkapenkki. Mato-ongella saatiin särkiä naapurin kissalle ja käytiin seikkailulla Pyhänpäässä Kuhmoisissa. Rauhatonta mutta rauhallista, sitähän ne kesät aina.

Ähtärin reissu meni loistavasti, koko perhe tykkäsi kovasti.

Yhyyy.

Itkuhan se tirahti kevätjuhlassa. Vanhin pääsi ala-asteelta mahtavalla 8,8 keskiarvolla. Kuvaamataito oli kymppi, ihan kuin minullakin aina oli. Miten se voi päästä jo kuudennelta, kun vastahan tirautin kyyneleet kun se meni ekalle kouluun? Lasten ikä karttuu, oma ei. Mukamas. Sitä vaan huomaa herkistyvänsä useammin.
Pienten päiväkotiesitys oli mainio. Pojalla karkasi mopo käsistä ja tanssi muuttui aika eksoottiseksi.
Nyt kuitenkin on loma. Heti huomenna suuntaamme Ähtäriin takakontti eväitä täynnä.

Kallioita kukkuloita

Ollaan retkeilty, oleiltu luonnossa, tutkittu muinaisia paikkoja ja yritetty päästä ns. normaalista elämästä kiinni. En pärjäisi ilman metsiä ja luonnon ihmeitä.

Paikkoja mm. Vororotti, Synninlukko, Jättiläisen kivi, Ruonanvuori ja lähimetsä.

Takana
Elämäni raskain päivä on takana.Ja siitä selvittiin.

Elämä jatkuu (kai?)

Aurinko ja luonto ovat tehneet ihmeitä. En ole enää ihan rikki koko ajan, vaan nautin metsissä samoilusta, ulkoilusta, korvasienijahdista ja pienistä vaatteista. Tänään söimme viisi vuotiaan poikani saalistaman kuhan. Heti kesän ekalla kalareissulla tuli saalista! Ja oli herkkua. Viikonloppuna on hautajaiset. Kerään voimia olemalla ajattelematta koko tapahtumaa. Järjestelyt on jo tehty, joten olen halunnut väistää turhan vellomisen. Se päivä on edessä jokatapauksessa.

Viikko

Tänään olen ollut viikon ilman isää. Pitkältä on viikko tuntunut. Olen ollut fyysisesti kuin maratoonin juossut. Kaikki viimekuukausien levottomuus ja huoli on lauennut. Välillä en ole jaksanut edes pukea. Olen joutunut ennestään vieraiden asioiden eteen. On pitänyt yrittää valita muistovärssy hautajaisiin, suunnitella kukkavihkoa, vaatteet viidelle hengelle ja vastailla lasten kysymyksiin kuolemasta. Olisi niin helppoa sanoa ukin muuttuneen enkeliksi pilven päälle, mutta en halua lapsille puhua mitään, mihin en itse usko. Muistelemme ukkia yhdessä, etteivät muistot häviä ajan mukana.
Tänään ajan lasten kanssa saman matkan, kun viime perjantainakin. Raskas ajatus pyörii alituisesti päässä, perillä on vain äiti ja maljakot täynnä surunvalittelukukkia.
Haluan kiittää kaikkia myötäeläjiä. Aika on nyt raskasta, mutta yritän pikkuhiljaa.

Pois

Isä nukkui vappuaattona pois. Olin pitämässä kädestä kiinni veljeni ja äitini kanssa. Lähtö oli rauhallinen.
Juuri neljä täyttänyt tyttöni sanoi uutisen kuultuaan: "Minulla on jo nyt ukkia ikävä. Ukki olisi ollut minun hyvä ystävä."
Siihen ei ollut lisättävää.