Villejä touhuja

Olen onnekas. Asun syrjäkylällä, maaseudulla ja sain töitä neljän kilometrin päästä. Hommasin polkupyörän työmatkoja varten, talvella pääsen latua pitkin.

Mesiangervoa keräämässä.

Vaikka töitä nyt piisaakin (kaksi työpaikkaa oman yrityksen lisäksi), olen yrittänyt ehtiä villiyrttejä poimimaan ja säilömään. Olen pitänyt pari villiyrttikurssiakin. Oma puutarha rehottaa luonnontilassa, en oikein ehdi paneutua.

Mesiangervo-koivu-jalkakylpy elvyttää ja virkistää.

Juoksu taas irtoaa. Jaksoin mennä 8,5km lenkin. Nyt täytyy aloittaa melominen kunnolla, koska Laatokan retkeen on vain kuukausi. Meitä lähteekin tänä vuonna pieni porukka, vain viisi melojaa. Puolet enemmän olisi ollut mukavampi. (Nyt jos joku kiinnostuu, niin mukaan vaan!) Näen vihdoinkin Sortavalan saariston!

Alakuvissa tosi villiä gourmetta. Kuhan päällä nokkos-villikuminavoita ja kuumakylvyssä käyneitä horsmia. Couscousissa on peltokanankaalia. Voikukannuppuja paistoin voissa sipulin kaverina (uusi suosikkiherkku, sopii huvin leivän päälle vuohenjuuston kaveriksi) ja villiyrttisalaattia vaahterankukilla.