Hopi hopi
Tällä viikolla on niin kiirettä, että joudun nipistämään yöunista. Enkä pääse lasten kevätjuhlaan.Kamalaa.
Viikonlopun vietin köysitoiminnanohjaajakoulutuksessa. Vaikka kärsin kamalasta korkeanpaikankammosta, menin kalliolta alas. Voitin itseni moninkertaisesti. Täytyy vaan treenata korkealla olemista, kyllä se siitä karisee. Kurssilla oli myös kova kiipeilijä, joka oli päässyt pelkonsa yli, joten toivoa on.
Eka päivä oltiin sisäseinällä ja toinen kalliolla. Paljon tuli uutta asiaa ja paljon vanhan kertausta.
 |
| Minä menossa alas. Jalat tutisi! |
Mahtaisnko minäkin uskaltaa...on meinaan kova korkeaanpaikankammo..:)
VastaaPoistaNiin minullakin on! Mutta uskalsin.
PoistaTuo kiipeilyseinä näyttää vaarallisemmalta kuin tuo kallio. Olisipa kiva kokeilla.
VastaaPoistaIhan ekaksi täytyy sanoa, että pidän Moskusta, vaikken ole koskaan nähnyt. Tavaroita tuhoavat koirat ovat yleensä kaikista viisampia. Meillä on kahteen koiraan uponnut omaisuus tavaroina ja talon osina. Mosku muistuttaa ilmeeltään paljon meidän bordecollieta Pöpiä vaikka käyttötarkoitus on vähän eri.
VastaaPoistaToiseksi, kiipeily on jotenkin niin hienoa. Siinä on niin paljon; tekniikkaa, fysiikkaa, psyykettä. Minä en ole ikinä harrastanut, ei kaikkea voi, mutta ihailen suuresti.
Sehän minuakin kiipeilyssä kiehtoo, että siinä on niin paljon kaikkea. Itselläni ehkä eniten oman itsensä voittamista, koska kammoan olla korkealla.
Poista