Munk munk

• Karmea rasvan käry, mutta tyytyväisiä lapsia.
• 500km autoretki päiväseltään miehen kanssa, anoppi lapsenpiikana.
• Paljon kirpputoreilla kiertelyä.
• Näin päivän aikana yli 10 autiotaloa, mutten ehtinyt mennä tekemään lähempää tuttavuutta.
• Näin korpin ja haukan, molemmilla saaliit nokassa.
• Puhuin ystävälle kauan ja hartaasti ja tunnen tunteet selkeämmin. En vaivu synkkyyteen, vaikka ajattelenkin isää. Odotan ihmettä.
• 
  
• 
  

Paha mieli

pysyy loitolla, kun ei ajattele sitä. Tekee niin paljon töitä, ettei putkiaivoissa liiku muut asiat. Näkisittepä minun kädet! Olen vihdoinkin päässyt jopa viikoksi eroon kynsien pureskelusta. Käytännössä siis minulla on pikimustat kynnenaluset. Ei ollut ennen tätä ongelmaa. Peukalonjuuren rakkula on puhjennut ja rupi revennyt jo niin monasti, ettei varmasti enää parane kunnolla. Sormeni ja käsivarteni ovat täynnä nirhaumia, naarmuja ja rupia.
Olen tosiaan hukuttanut murheeni työhön.
Eilen tuli kesken haravoinnin puhelu. Isä menee huonompaan kuntoon päivä päivältä. Sain yksityiskohtaista kertomusta normaalin päivän kulusta, eikä se ollut kaunista kuunneltavaa. Minun työhullu maatalon lihaskimppuisäni ei jaksa edes rantasaunaa laittaa lämpenemään.
En hyväksy asiaa. Takaraivossa huutaa ääni menemään sinne, olemaan isän lähellä. Mutta en uskalla. Minua pelottaa. En varmasti muuta tekisi kun itkisi. Kotona en voi itkeä, koska lapset vaan suotta hätääntyisivät.
Paha mieli tulee aina, kun poikani piirtää paperille traktorin, jossa ukki ajaa. Paha mieli tulee, kun mietin kalastamista, risusavottaa, käpylehmiä, kevään roskien polttamista, perunamaan tekemistä tai karjalanpaistia. Asioita on loputon lista. Kaikista niistä saan nyt ylitsepääsemättömän siteen omaan lapsuuteeni ja touhuihin, joita isän kanssa tehtiin. Kalamuistot ovat parhaimmat.
Mitä minä teen? Minä en osaa olla. En osaa edes puhua asiasta ja sen ahdistavuudesta kenellekkään. Menenkö vai jäänkö? Olen haravoinut jo pihan ja puoli metsää.

Ihan pihalla
ihan koko ajan. En saa tarpeeksi multaa sormien alle. Teen askelmia kivistä, vanhoista tiilistä, haravoin jo metsääkin, kun en tarpeekseni saa nurmen haraamisesta. Minä kuulun kevään kainaloon, talvella en edes oikeasti elä.

Rento Renttu

Mahtava viikonloppu. On istuttu pihalla, kuunneltu Eläkeläiset-bändin tuotantoa ja nautittu auringon lämmöstä ja oluen viileydestä. Mahtavaa ihan vaan olla ja antaa elämän viedä.

Lahkeet lepattaa
sydän väpättää
naama punottaa
kello jätättää
puku päällä on
siis kysyn vaan
missäs sitä tänään tanssataan

Kevät, nyt on taas kevät täällä.

Olen manannut pahaa mieltä ja vihaa elämää kohtaan pois olemalla ulkona ja ihmettelemällä lapsen silmin luontoa. Eilen onnistuin aika hyvin. Päässäni soi Kauko Röyhkän kappale Kevät ja tunsin suurta iloa siitä, että asumme luonnon helmassa.

Lasten laavu-maja maastoutuu hyvin pihaan. Sitä ei juurikaan erota toisesta suunnasta. Alma leikki purolla, että hän kalastaa mustekaloja ja merihevosia. Itse olen lapsesta asti rakastanut purojen ja ojien kaivelemista. Tämänkin ojan kävin kepillä läpi, puhdistin roskat ja virtaa hidastavat esteet. Pohjalta paljastui puhdas hiekka. Olin lapsi hetken. Oli hyvä olla.
Lapset nauttivat lämpenevästä säästä vähintään yhtä paljon kuin minäkin. Kalsarisilleen heittäytyi poika. Tästä kivikasasta mies loihti meille grillin. Kevään ensimmäiset makkarat paistettiin ja 8 tunnin ulkoilun jälkeen ne maistuivatkin maailman suurimmalle herkulle.

Ketsupitkin piti nuolla. Mummoni aina sanoi Syö suahessais, se toimi eilen aika hyvin. Lapset kiertelivät grillin ympärillä loitsuten sinne nopeasti hiillosta, että voi paistaa jo ruokaa. Grilli oli tosi hyvä. Pienellä puumäärällä se kuumeni kuin kiuas. Ja mitään kiinnitysaineita ei edes ole käytetty, ladottu vaan kiviä päällekkäin ja koloja tilkitty pienemmillä kivillä.

Joutsenet tekivät hienon ylilennon.

Kalsarisankari mittailee perunapellon paikkaa. Taustalla häämöttää herukkapensaat (taitaa sata olla). Muutimme syksyllä niin myöhään, etten ehtinyt poimia marjoja kuin parista pensaasta. Tänä vuonna keitän mehua kellariin oikein urakalla.
Minä olen päättänyt olla murehtimatta etukäteen asioita, joille en mitään voi. Tämä on liian kaunis kevät tuhlattavaksi murjottamiseen. Aion olla lapsi koko kesän. Pieni lapsi, jolle kaikki on uutta ja ihmeellistä.

Epäreilu maailma

Ei huvita enää mikään. Aurinko meni pilveen tältä keväältä. Syöpä tuli takaisin lähiomaiselleni. Leikkaus meni aiemmin hyvin, kerkesin iloita uudesta alusta. Mentiin takapakkia isoja harppauksia, imusolmukkeet pöpöä täynnä. Ei leikata. Ei suunnitella.

Olen vihainen. Maailma on paha paikka ja elämä epäreilua. Haluaisin mennä metsään huutamaan kirouksia. Purkaa vihani. Minulta viedään isä.

Paska maailma. Ihan paska.

Tuulinen päivä

Eilen harmitti, kun ei tarennut tuulessa ulos raaputtamaan pöydästä maalia. Tein sitten kissoja. Kuusi uutta kirjavaa kisua sainkin valmiiksi. Maan alta alkaa ilmestyä uutta elämää. Jännityksellä odotan mitä kaikkea sieltä pukkaa esiin. Ensimmäinen kevät täällä, joten ihmettelemistä riittää.

Kissoja alkaa olla nyt taas parikymmentä. Muutama on mennyt kaupaksi ja kiitosta olen kuullut uusilta omistajilta. Yksikin adoptoitu kisu on nyt saanut nimekseen Jupiter ja se kulkee joka paikassa mukana. 20 eurolla saa kissan lunastettua. Kiinnostuneet voivat kysellä. Kissa on leikinkestävä ja täysin sisäsiisti. Ei irtoa karvojakaan, joten sopii allergikoille.

Kevätretkellä

Ajelimme pitkin routavaurioisia teitä ja etsimme jännittäviä paikkoja. Löysimmekin. Vierasvenesatamassa oli mahtava nuotiopaikka ja lintutornissa tuuli niin, että meinasimme lentää kaikki ilmaan.
Pikkuteitä ajellessa näimme paljon ikivanhoja asumuksia ja pari autiotilaa. Kesällä ajan samat reitit uudestaan ilman lapsia ja käyn räpsimässä paljon kuvia.
Raaputin kuistilla tuulensuojassa (mutta auringossa) taas pöydästä maalia. Alkaa näyttää hyvälle. Työ on hidasta mutta antoisaa, kun näkee tulokset saman tien.

Haravointihommia

Eilen en edes ajatellut muuta kuin pihaa. Puoli kymmeneltä aamulla menin lasten kanssa ulos ja aloin intoa puhkuen haravoimaan. Lopetin hommat kuuden maissa illalla. Ei ole koko piha edes haravoitu.
Keväällä on ihana siistiä nurmikko ja etenkin puitten ja pensaitten aluset. Pajuista syksyllä väsäämäni "komposti" tuli jo täyteen, vaikka omenapuitten alta on vielä sadat mädät klöntit siivoamatta.
Kyllä ruoka maistui kovan ahkeroinnin päälle. Ja sauna. Nukahdin sohvalle kesken elokuvan, vaikka yrittämällä yritin pitää silmäni auki. Olisin niin halunnut nähdä leffan loppuun, koska olen joskus lukenut saman kirjana (Teemalta tuli). Tänään sitten heräsin jo ennen kuutta, ruumis kipeänä ruumiillisesta työstä, puhjennut rakko peukalonvarressa, mutta mieli miettii silti pihan möyrimistä!

Poikani sanoi kesken kottikärryhommien eilen "On kivaa asua täällä, kun voi tehdä ulkona töitä". Olen täysin samaa mieltä. Minä nautin suunnattomasti pihatöistä.

Vanha kiinalainen sananlasku sanoo: Mikäli haluat olla onnellinen päivän, juo itsesi humalaan, jos haluat olla onnellinen vuoden, mene naimisiin, mutta jos haluat olla onnellinen loppuelämäsi, perusta puutarha.

Kurkia ja kukkia

Tänään vihdoinkin alle kahdella eurolla ruokakaupasta kotiin kantamani pikkunarsissit avasivat värinsä. Ihanaa! Ja joulukaktus kukkii myös. Ja anopinkieli.
Taimikasvatuskin on ihan hyvällä mallilla. Minttu on koulintaa vailla, samoin sitruunakorianteri. Petyin mustasilmäsusannaan, vain yksi siemen iti koko pussillisesta!

Meillä on paljon paljon pajunkissoja kotona. Tänään harjoittelin kuvaamaan niitä hämärässä.

Aittamme takana kraakkui tänään kurkia. Se ei ole mikään kaunis ääni, niinkun ei ole joutsenenkaan. Mutta joku näissä isoissa linnuissa kiehtoo. Yksi kurki laskeutui hetkeksi tulevalle kasvimaallemme, mutta liittyi pian ystäviensä joukkoon.
Minä en millään keinolla pyhittänyt pääsiäispyhää. Heti aamulla leivoin eilisen perunamuusin tähteestä leivän, sitten siivosin oikein perusteellisesti koko alakerran, rapsuttelin terassilla pöydästä maalia ja puhdistin kylppärin viemäriä. Todella juhlallista... Välillä tuntuu, ettei pitkistä pyhistä ole kuin kiusaa, ainakaan lapsiperheille, joilla ei ole varaa lomailla. Kaupat on kiinni, ruuat loppu ja syödään pakasteseitikuutioita perunan kanssa. Tämmöistä sinipunaista koristemaalausta paljastuu pikkuhiljaa paksun harmaan maalipeitteen alta. Kuvassa pöydän laatikko.

Kotia kuntoon ja tunnelmat haltuun

On asuttu 7 kuukautta täällä ja nyt on vasta iskenyt kunnon puuska laittaa kaikki kuntoon. Haluaisin paljon erilaisia soppeja, joissa on eri tunnelma. Meidän edellisen kodin (se ei koskaan tuntunut kodilta niinkuin tämä) aikuisten makuuhuone oli niin pieni, ettei sinne sängyn lisäksi mahtunut mitään. Ei edes nojatuolia. Mutta se oli pakko ottaa aikuisten makkariksi, koska sieltä meni ovi parvekkeelle. Nyt kuitenkin meidän makuuhuone on yhtäkuin reilu olohuone varustettuna makuualkovilla. Alkovi on samaa kokoa kuin edellinen makkarimme.

Haluan sinne täysin 50-luvun meininkiä. Pidän hirmuisesti 50-luvun kalusteista ja koriste-esineistä, joten on mukava saada yksi aikahyppypaikka myös siihen aikakauteen. Haaveissa olisi saada sinne kirjahylly ja joku kiva nojatuoli, pöytä ja seinille koristeita.

Ruokailutila on meille aika isokokoinen. Siihen mahtui vallan mainiosti hetekka ja lapsille oma keittiöalue. Ravintolaa on leikitty ahkerasti. Hellan yläpuolella oleva pikkuhylly on vielä vähän kesken, koukut puuttuvat ja tanko on maalaamatta. Väliaikaisviritykseksi laitoin tankoon vanhoja verhorenkaita.

Ruokahuoneen hetekan sivulle tahtoisin jonkin seinälampun, että näkisi lueskella hämärässä. Vanhaan tuohella päällystettyyn jalkalamppuun pitäisi myös tekaista varjostin. Hetekalla on ihana köllötellä, siinä on ihan oma meininki.

Sätkyukko Sirkus Temppunen

Innostuin piirtämään ja maalaamaan eilen, kun olin laittanut lapset unten maille. Tein miehelle sätkyukon synttärikortiksi. Ei me aikuiset toisillemme lahjoja anneta, joten voi kai sitä korttiin vähän panostaa.
Yhteen asti yöllä maalasin ja aamulla heti herättyäni leikkasin, yhdistin ja laitoin narun. Aika ylpeä ja tyytyväinen olen.

Piirtelyhommat on olleet tosi kauan vähemmällä elämässäni. Joskus ennen pienten olemassaoloa tein tutuille ja sukulaisille tilauksesta tauluja. Tuntui hyvältä huomata, ettei taidot ole ihan tyystin ruosteessa. Taidan alkaa taas piirtämään.