Marthyyr

 

Minä en jaksa enää itsekkäitä marttyyri-ihmisiä. Minun elämässäni semmoinen on ollut ja koko ikäni olen kuunnellut mitä ihmeellisimpiä tarinoita. Juttuja siitä, miten olisi ollut mahdollista opiskella ja tehdä vaikka mitä, mutta muitten ihmisten takia asiat jäi tekemättä. Lapsetkin ovat olleet kamala riesa, ei voinut harrastaa, koska työ vei kaiken ajan. Nyt jutut ovat muuttuneet entistä hurjemmiksi ja sanoin, että en halua enää kuunnella.  No mitäs sitten? Sitten isketään marttyyri-vaihde silmään. 

 Mutta mikäs tässä, en kuuntele. Olen ottanut yhden uudenvuodenyritykseni käyttöön ja sanonut ei. Ollut taipumatta marttyyrin tahtoon (tai paremminkin mielenjuolahdukseen). 

  Luulisi olevan raskasta elää kuvitellen, että maailmassa ei ole muita ihmisiä.