Somistelua
Tässä on nyt kuva siitä kellosta, jonka ostin olohuoneeseen antiikkimessuilta. Se raksuttaa rauhoittavasti ja lyö tasatunnein. Minulle tulee hyvä ja turvallinen olo, jos kuulen kellon tikitystä. Ehkä se juontaa juurensa lapsuuden kodista, jossa vanha kello oli aikaa näyttämässä.

Ja tässä mallia siitä, miten hienot etumerkit polkupyörissä ennen oli. On kuin koru!
Eilen ja toissapäivänä olin somistamassa uutta liikettä. Mies laittaa kaverinsa kanssa vanhan tavaran kaupan Jyväskylään. Autoin asettelemaan tavaroita paikoilleen, purin laatikoita ja laitoin tauluja seinille. Sain paikan myös omille käsitöilleni. Oli mukavaa hääräillä taas oikein kunnolla. On kuitenkin jo aikaa, kun lopetin oman liikkeeni. Ihmisiä ei ole ollut ikävä, tavaroita kylläkin.

Kirppislöytöjä

Eilen päästiin miehen kanssa kiertelemään kirpputoreja pitkästä aikaa. Ollaan molemmat vanhan tavaran haalijoita. Saalis oli mitä mainioin.

Vanhoja taululiituja. Vanhat pahviset pikkulaatikot ovat ihania. Haluaisin, että kaikki tavarat säilytettäisiin niissä. Meillä ei edes ole liitutaulua...

Hieno vanha valokuva alkuperäisissä kehyksissä. Kuvassa on pelkkiä naisia, ja kuva on aika haalistunut. Ajattelin kerätä tämäntapaisia tauluja jollekkin seinälle ison liudan.

Sitten löydettiin ehkä maailman kaunein tuvankello. Ei toimi, mutta kaunis on. Punnukset puuttuu. Maalipinta on kulunut todella kauniisti!Ja kaiken huippu, pässin kallo! Sarvien välissä on luodinreikä, joten pässi on päässyt päivistään niskalaukauksella. Aion kiinnittää kallon vanhaan kirveellä veistettyyn seinälankkuun. Se on ollut meillä jo vuosia seinällä ihan pelkiltään ja on peräisin vanhasta purkutalosta. Pinta lankussa on niin kaunis, että sitä voisi luulla veistokseksi.
Oli ihanaa tehdä kirpputorilöytöjä. Siitä tulee aina yhtä hyvä mieli!