Maisemia

Kaunis sää houkutti ulos. Kävimme kokeilemassa Oravivuoren näkötornia vähän paremmalla näkyvyydellä.

Jyrkin osuus Oravivuorelle on tehty portaikoksi.

Lapset leikki, ettei saa astua kuin kiville ja kannoille.

Talvisen näköistä.

Vähän erilaiset näkymät kuin viime kerralla!

Takas alas. Portaat oli jään peitossa.

 

Kauriin kohtalo

Aloin ihmetellä takapihalle kertyneitä korppeja. Niitä raakkui puissa ja metsäautotiellä kymmenittäin. Paikalle päästyäni huomasin ilveksen olleen hommissa. Iso kaurisemä oli tapettu tiellä ja raahattu sitten ojan yli metsän puolelle. Alaruumis oli syöty. Aamulla tietä ajanut metsäkone oli varmaan keskeyttänyt ilveksen ruokailun, kun niin paljon oli korpeille jättänyt.

Luonto harventaa.

Löysin kirpputorilta jotain jännää. Jonkun ikivanhan takin lammasvuori oli ratkottu irti ja oli myynnissä eurolla. Askartelin siitä kaksi hanurinalustaa ja lammasta jäi vielä reilusti jäljelle. Kyllä nyt tarkenee ulkona istuskella!!
 

 

Kovan onnen patikkamatka

 

Löydettiin netistä mukava patikkalenkki läheltä. Siis Korpilahden Haukankierros. Netissä hehkutettiin, että hieno on paikka, 13km silkkaa hyvin merkattua luontoelämystä! Lähtöpaikan osoite oli tiedossa, joten sinne ajettiin.

  Elikkä Alkio-opiston pihalle auto ja kuikuilemaan niitä hyviksi kehuttuja opasteita. Yksi löydettiin. Lähdettiin seuraamaan sitä suuntaa, mihin se osoitti.

Edessä oli hiekkatietä. Ei edes pientä ja kapoista, vaan ihan iso tie.

 Sitten tie kapeni ja jakautui kahtia. Ei ollut opastetta kumpaan suuntaan piti mennä. Valittiin oikea (vissiin just väärä).

 Sitten tuli koko reissun kohokohta, pieni pätkä lehtien peittämää pikkutietä. Paksuja, valtavia puita molemmilla puolilla. Tikan hakkaama jättiläishaapa oli mahtava!

Mutta sitten tie loppui ja edessä oli risteys ilman opasteita. Lähdimme vasemmalle. Hiekkatietä jatkettiin pihapiirin läpi, koirat haukkuivat ja tuli pieni paniikinomainen tunne, että luullaankohan meitä varkaiksi. Käveltiin rantaa kohti, kunnes tie loppui. Käveltiin sitten kynnettyä peltoa pitkin aikamme ja lopulta käännyttiin takaisin. Käveltiin autolle ja päätettiin ettei lähdetä enää mihinkään ilman karttaa ja selvää reittiä. Ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta!!!

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän...

  Tuli mieleen semmoinen asia, että kaikki ulkoilureitit, mitkä ovat kunnan kunnossapitämiä+rahoittamia, ovat yleensä yhtä tyhjän kanssa. Nettiinkin voisi ajoittain päivittää tietoja, etenkin jos reittiä ei enää vuosiin ole ylläpidetty tai opastus on retuperällä. 

 

Tulin äkäiseksi. Korpilahdelta en edes löytänyt turisti-infoa, johon olisin voinut antaa palautetta.

 

Löysin sitten kirppikseltä vitosella Camel Bootsit ja näin illalla kuusi teertä, joten ei ole enää paha mieli.

Suo, sumu ja pakkanen

Suolta ei teeriä tullut, ei edes nähty vilaukselta yhtään. Varpaat oli aivan jäässä kaksista villasukista huolimatta jäisessä suossa töröttämisestä. Päällä minulla oli uusi merinovillainen hupulla varustettu aluspaita , johon olen erittäin tyytyväinen. Sen päällä oli Sastan superäijämäinen sarkatakki, joka on minulle ainakin kaksi numeroa liian iso. 

Mukavaa suolla oli silti. Harvoin tulee oltua auringonnousun aikaan maastossa.

Aikamme suolla seisoskelun ja teeripilliin suhauttelun jälkeen kaivoin kameran repusta ja tarvoimme pitkin maita ja mantuja. Talven lupausta näkyi jo maassa. Kohta pääsee lumikenkäilemään!

Ei näy lintuja.

Valkopartaranta.

Suolla aamuhämyssä.

Yksinäinen mänty.

Vielä on väriä.

Sumua Päijänteen yllä.

 

Syyslomalla

Kaikki lapset lähti syyslomareissulle ja me ollaan heti ihan pihalla miehen ja koirien kanssa.

 

Päiväkahviseuraa

 

Tehtiin miehen kanssa treffit metsään. Kipakka keli, mutta aurinko paistoi. Maisemistakaan ei viitsinyt valittaa.

 

Höyryävä kaksikko.

Kynsitulet.

Päijänne ruskan keskellä.

Mikä tämä on?

Kauniisti se ainakin kukkii.

 

Ruskapolkuja

Ajatuksena oli ihailla pienen sumun läikittämää maisemaa Oravivuoren näkötornista, mutta toisin kävi. Sumu oli niin sakea, että tornista näki vain lähimpien mäntyjen latvat! Pieni ero kesällä nähtyihin maisemiin...

Melkoista hernerokkaa.

Tämmöseltä näytti kesällä.

No onneksi sumu selkeni iltaa kohden ja samettinen sienimetsä antoi taas saalista.

 

Kahdesti

 

Tänään ulkoilin kahteen otteeseen. Aamulla ulkoilutin Baikalia ja iltapäivällä sienikoria. Iltapäiväreissu oli tuloksekkaampi...

 

Suolammet ne on mukavia.

Baikal ulkoili ihan suotta.

Riesa poseeraa.

Mosku haistelee syksyn tuulia.

 

Suolla

Heti kun pääsi pienelle minivaellukselle, tekisi koko ajan mieli uudelle reissulle. Eilen kuitenkin tyydyin käymään suolla karpaloitten perässä. Joku muu oli ehtinyt vakiopaikkaamme ennen meitä, mutta pari litraa saatiin. Kuivaan ne retkimuoniksi.

Ihailijat saaliin ympärillä.

Eilen tuli myös lihaisaa saalista. Mies sai pyyn. Minä sain viettää aikaa Inarissa asuvan ystävän kanssa, joka tuli pitkästä aikaa kylään. Syötiin sikurirouskulla höystettyä kuhaa, punajuuria+halloum juustoa ja sokeroituja porkkanoita+palsternakkoja. Jälkkäriksi tein mustikkakukkoa ja vaniljakastiketta.

Tämä pohjoisen ystäväni on kultaseppä. Päivitin taas koruvarastojani. Käykää katsomassa Uoma designin sivuilta, miten hienoja koruja voi tehdä kierrättämällä vanhoja hopealusikoita!