Kovan onnen patikkamatka

 

Löydettiin netistä mukava patikkalenkki läheltä. Siis Korpilahden Haukankierros. Netissä hehkutettiin, että hieno on paikka, 13km silkkaa hyvin merkattua luontoelämystä! Lähtöpaikan osoite oli tiedossa, joten sinne ajettiin.

  Elikkä Alkio-opiston pihalle auto ja kuikuilemaan niitä hyviksi kehuttuja opasteita. Yksi löydettiin. Lähdettiin seuraamaan sitä suuntaa, mihin se osoitti.

Edessä oli hiekkatietä. Ei edes pientä ja kapoista, vaan ihan iso tie.

 Sitten tie kapeni ja jakautui kahtia. Ei ollut opastetta kumpaan suuntaan piti mennä. Valittiin oikea (vissiin just väärä).

 Sitten tuli koko reissun kohokohta, pieni pätkä lehtien peittämää pikkutietä. Paksuja, valtavia puita molemmilla puolilla. Tikan hakkaama jättiläishaapa oli mahtava!

Mutta sitten tie loppui ja edessä oli risteys ilman opasteita. Lähdimme vasemmalle. Hiekkatietä jatkettiin pihapiirin läpi, koirat haukkuivat ja tuli pieni paniikinomainen tunne, että luullaankohan meitä varkaiksi. Käveltiin rantaa kohti, kunnes tie loppui. Käveltiin sitten kynnettyä peltoa pitkin aikamme ja lopulta käännyttiin takaisin. Käveltiin autolle ja päätettiin ettei lähdetä enää mihinkään ilman karttaa ja selvää reittiä. Ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta!!!

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän...

  Tuli mieleen semmoinen asia, että kaikki ulkoilureitit, mitkä ovat kunnan kunnossapitämiä+rahoittamia, ovat yleensä yhtä tyhjän kanssa. Nettiinkin voisi ajoittain päivittää tietoja, etenkin jos reittiä ei enää vuosiin ole ylläpidetty tai opastus on retuperällä. 

 

Tulin äkäiseksi. Korpilahdelta en edes löytänyt turisti-infoa, johon olisin voinut antaa palautetta.

 

Löysin sitten kirppikseltä vitosella Camel Bootsit ja näin illalla kuusi teertä, joten ei ole enää paha mieli.