Aika uudelle alulle

On jo jonkin aikaa takunnut tämä blogi. Olen tähän jo niin kauan kaikkea henkilökohtaista syytänyt ja sittemmin vähemmän henkilökohtaista. Täällä on paljon kipeitä muistoja ja kärsimyksiä, kuten myös mukavia hetkiä.

Olen tullut siihen tulokseen, että tämä saa nyt jäädä. Minulla on vissiin joku ikäkriisi, kun pyöreitä numeroita pamahtaa mittariin ja vanhin lapsi täysi-ikäistyy. Haluan jättää vanhan taakse.

Kuten jo aiemmin tilitin, olen tosiaan lopettanut kaiken sen tekemisen, joka ei antanut mitään muuta kuin tilipussin. Olen nyt panostanut omiin kiinnostuksenkohteisiini ja huomannut sen kantavan hedelmää. Olen retkeillyt, oppinut lisää, käynyt kursseilla, kirjoittanut lehtijuttuja, aloittanut villiyrttiruokakirjan tekemisen, suunnitellut syksyksi kuukauden yksinvaelluksen Sevettijärveltä Karigasniemelle, olen oppinut itsestäni uusia asioita, mitä siedän, jaksan ja ansaitsen. Omasta elämästä täytyy ottaa ohjat, eikä vain antaa tuulen kuljettaa. Aion nauttia elämästäni nyt, kun vielä kykenen. Kohta olen kuitenkin jo niin vanha, etten kiikkustuolista nouse kuin vessaan ja ikkunaan kyttäämään kuka ajoi ohi.

Jatkossa seikkailujani voi seurata täältä. 

Kiitos lukijoille yhteisistä vuosista. Olkaa onnellisia ja tehkää elämästänne seikkailu!