Vappu
oli yhtä ahdistusta. Tasan vuosi isän kuolemasta. Pidin itseni kiireisenä, ettei ikävä olisi ollut liian kova. Oli se silti.
Paistoin munkkeja, haravoin ja hääräilin puutarhassa, vanhimman kavereita kävi kylässä, lapset leikki pihalla vesi-ilmapalloilla, serpentiini oli yhtä sotkua.
Vappu ei maistu enää hyvältä niinkuin ennen.
 |
| Puutarhasta löytyi valkovuokkoja! |
Mitä opin tänä vappuna: 1) Älä IKINÄ osta kaupasta simaa. Jos unohdat tehdä itse, juo vaikka maitoa mielummin.
2) Älä osta serpentiiniä. Se ei mene kiharalle niinkuin muistelet, se on värjätty vaan toiselta puolelta. Paperi on niin höttöä, että sitä silppua on alle viidessä minuutissa joka kolkka täynnä.
3) Jos ostat vesi-ilmapalloja lapsille, osta niitä ainakin 10 pussillista. Roskat kyllä keräsivät pihalta ahkerasti pois, mutta viisi pussillista ei riittänyt kunnon sotaan (muualla kun vessassa niitä täyttäessä).
4) Illalla yksin saunominen oli hyvä juttu, jatka perinnettä. Puhuin siellä isälle, kerroin ikävästä.
Sinäkin olet siis isän tyttö.
VastaaPoistaOlen. Jopa niin pitkälle meni lapsena homma, että ajoin naamani höylällä, luulin parran alkavan kasvaa sillä konstilla.
VastaaPoistaKauniisti kirjoitat. Ehkä joskus vappu on helpompi, vaikka varmasti uuden merkityksen/muiston se on saanutkin.
VastaaPoistaTiedätkö kaima, että näitä jutustelujasi on tavattoman mukava lukea. Nytkin kyynel silmässä.
VastaaPoistaMinut tuo tuska valtaa aina jouluna, vaikka aikaa isän pois menosta on kulunut pian 20 vuotta. Suru ei häviä, mutta se muuttaa muotoaan ja tulee jotenkin helpommin käsiteltäväksi.
Ostin muuten vesi-ilmapalloja pienen ämpärillisen...;)