sunnuntaina, marraskuuta 14, 2010

Isät

Tämä on ensimäinen isäinpäivä minulle ilman ketään muistettavaa. Kaikki isovanhemmat ovat lähteneet (yli 15 vuotta sitten viimeinen) ja nyt siis omakin isä on poissa. Tämä on haikea päivä. En saa otetta mistään.

Pitäisi kyllä saada jotain tehtyä. Aamulla on lähtö mönkijäsafarin kautta metsään yöksi. Ohjelmassa on yösuunnistusta, havulaavun teko yösijaksi ja sydänkohtauksen välttelemistä. Minä pelkään pimeää, etenkin metsää. Ja metsässä, johon menemme, on nähty susia ja karhu.

Lintujen ruokintapaikalla on kuhinaa, toisinaan kymmenkunta aterioijaa yhtäaikaa. Tähänastiset bongaukset: talitiainen, sinitiainen, kuusitiainen, pikkuvarpunen, harakka, joku punertava en tiedä mikä ja kauempaa nappasi varpushaukka pikkulinnun ruuakseen.

1 kommentti:

  1. Meillä ei edes vietetä isänpäivää, vähän samoista syistä. Talitintit ovat suloisia.

    VastaaPoista