Valo

Mikä siellä paistaa?

Flunssapotilas lukee kirjaa lehmänläjästä.

Peti.

Makkaravahti.

Auringonpalvojat.

Viime viikonloppuna olimme retkellä takapihalla. Paistettiin makkaraa ja keitettiin kunnon nokipannukahvit. Aurinko lämmitti.  Ei aina tarvitse kauas lähteä.

Kasvua

Ihana aurinko! Laitoin chiliä kasvamaan. Herneenversoja ja sinapinversoja on syöty jo kauan salaatin seassa. Pentu on kasvanut ohi Riesasta. Se kuorsaa nukkuessaan.

Nuorin kävi peikkokoulussa, piti oikein tälläytyä.

Meillä ei ole karkkipäivää lauantaisin, vaan herkkupäivä. Nyt oli mokkapalalauantai.

Lapsityövoimaa.





Päiväkodin lapset ovat pihalla taas

Nuorimmaisen päiväkodissa oli erityispäivä. Pihalla oli koira-ajelua ja makkarahommia. Lupauduin kuvaamaan tapahtumaa, koska henkilökunnan aika menee aina hyvin pitkälti kaikkeen muuhun.

Näin paljon onnellisia ilmeitä, riemua, välittämistä. Eläinrakkaus leijui ilmassa. Näytti että mitä pienempi lapsi, sen rohkeammin hän teki tuttavuutta isojen saksanpaimenkoirien kanssa.

Itselläni oli sen verran oma lehmä ojassa, että pääsin läheltä katsomaan samanlaisia vetotouhuja, mitä aion opettaa tulevaisuudessa Moskulle.

Tänään naisten kunniaksi kävin Riesa-rouvan kanssa kahdestaan lumikenkäretkellä. Pari tuntia ympäri aurinkoisia maisemoita teki hyvää sielulle ja ruumiille.

Pitkien varjojen maa.





Sittenkin kavereita



Ihanku vauva

Pissalätäköitä, järsimistä, repimistä, perskärpäröintiä, yöheräämisiä. Se on niin suloinen, näyttää jääkarhulta nukkuessaan. Uusi tulokas on saanut vanhemman jo vähän lämpenemään.



Mosku

Melkein 700 km autossa samana päivänä. Sitten se oli meillä ja sulatti kaikki eriparisella tuijotuksellaan.



Herkuttelua

Dietti ei todellakaan ole pysynyt. Ystävänpäivän kunniaksi hemmottelin perhettä mutakakulla mascarponevaahdon kera ja sitten oli vielä laskiaispullia.

En ole hirveästi ehtinyt mitään. Työkuvioita on hiottu ja olen saanut hommia kesäksi ihan reilusti. Ei taida lomailuun ja pitkille melontaretkille jäädä aikaa. Vuoksen loppupätkä ja osa Laatokkaa piti käydä kesäkuussa valloittamassa. Saa nähdä.

Töitä on kuitenkin tehtävä kun niitä on. Ihan täpinöissäni olen siitä, että saan tehdä mukavia hommia maksua vastaan!

Aloitin neulomishommia kyllä iltapuhteina. Pitkät pyhäsukat tulossa. Raitoina Novitan Polku paprika-sävyssä ja tummansininen Novitan merinovilla.

Luontoon liittyviä kivoja oheistuotteita olen yrittänyt miettiä. Villein ja kokeilunarvoisin on kalan selkänikamakoru. Isojen kalojen selkäruotoja olen keitellyt, ruokasoodalla ja sitruunalla poistanut värit ja hajut. Sitten vaan pieni siistiminen ja nauhaan pujotus. Ennen niistä on tehty lapsille helistimiä, kansanperinnekirjassa niin kerrottiin.

Tässä vielä minun friikki. Sain orkidean lahjaksi 8 vuotta sitten. En ole ikinä vaihtanut sille multaa. Kukkii 10kk vuodessa. Nytkin se on toukokuusta asti ollut kukassa. Taidan kirjoittaa orkidean hoito-oppaan...







Uutta sutinaa

Meille on tulossa koira. Ihan pieni pentu, josta kasvaa iso iso eräjormailukaveri! Alaskan husky haetaan kuun vaihteessa Riesalle kaveriksi. Olen jo suunnitellut mitä kaikkea alan uuden tulokkaan kanssa harrastamaan (koirahiihtoa, pulkan vetoa ym.ym.).

Kunnon saalis verkosta. Isompi painoi 4,5kg.

Olen laittamassa toiminimeä pystyyn pian. Erähommia alan ohjaamaan ja pieniä ja isompia retkiä järjestämään. Työkuvioita on jo luvassa, neuvotteluja on käyty ja suunnitelmia tehty ihan kutkulleen. Olen valmis. Kaipaan työtä, tekemistä, onnistumista ja uusia elämyksiä. Haluan yhdistää työhöni kaiken osaamani ja opetella kokeneemmilta vielä lisää.

Ai että.

Olin nyt 3 päivää töissä matkailutilalla ruokkimassa tuntemattomia. Työkaverinani oli eläkkeelle jäänyt entinen armeijaihminen. Minä yllätyin, miten hyvin me tultiin juttuun. Ihan suunnaton arvostus minulla on häntä kohtaan, kaikkea elämänkokemusta ja -intoa kohtaan. Ai että, minäkin tahdon tehdä kaikkea enkä vaan jossitella.

Melkoinen tarkenija.

Painopaine

Paino ei tipu. Kohta kaksi viikkoa takana tätä vähähiilihydraattista elämää, lenkkeilyä ja veden litkimistä ja tuloksena miinus kaksi kiloa. Blaah.   Nyt kai pitäisi alkaa tapahtumaan, pääkipu ainakin on semmoinen. Tai sitten aivoni laihtuvat.

Saatiin verkot järveen. Pelotti ihan kamalasti. Jäällä on paljon vettä, vaikka jää onkin 15cm paksua. Tänään verkosta tuli kaksi lahnaa ja sulkava. Ei siis (vielä) kuhaa lautaselle.

Joululahja on kätevä pilkkivaate.

Tänään tein itselleni kamalanmakuisen pirtelön: verigreippiä, vihreää hapanta omenaa, tuoretta inkivääriä ja selleriä. Yäk, mutta join kaiken.

Tänään pääsen lenkille vasta pimeällä. En anna itselleni lupaa pinnata. Tulevat jännittävät työhommatkin kannustavat kohottamaan kuntoa. Kävelyllä on sitäpaitsi aikaa ja rauhaa miettiä ja suunnitella.

Verkko hangessa.

Uudet kujeet

Joulu meni mukavasti mökillä, loma oli liian pitkä ja mässäilin kuin lopun edellä. Ja sen kyllä huomaa.

En tiedä olenko mennyt jonkun "keski-ikäinen nainen-rajapyykin" ohitse, mutta jokainen konvehti jäi lantiolle. Ja naamaan ja mahaan ja reisiin. Yäk. Siirryin jossain loman vaiheessa käyttämään miehen housuja.

No onneksi arki tuli vastaan, lopulta. Olen nyt viisi päivää ollut mahdollisimman vähillä hiilihydraateilla ja mahdollisimman paljolla liikunnalla. Kaksi kiloa on jo poissa.

Olen kävellyt sauvoilla ja ilman, lumikenkäillyt, yrittänyt parantaa lihaskuntoa painoilla ja ilman ja juonut hirmuisen paljon vettä. Olo on tosi energinen ja mielikin on parempi kuin aiemmin.  Pahaa tosin teki leipoa lapsille ruisleipäsiä, kun ei itse saanut niitä maistella...

Ajattelin, että koska olin niin sitkeä ja voimakastahtoinen, että sain tupakoinnin lopetettua, onnistun myös tässä. Aion laittaa itseni mahdollisimman hyvään kuntoon. Haluan pitkäkestoista kuntoa ja kaiken roikkuvan ja löysän napakaksi ja tiukaksi. Pidän hiilarit lähellä nollatasoa 3-4 viikkoa ja opettelen sitten elämään vähillä, mutta hyvillä hiilihydraateilla. Ja tulevaisuudessa aion sallia itselleni pienet herkuttelut toisinaan.

Orava-asento.

Muistakaa äänestää! Itse jo kävin. Äänestin suvaitsevaisuutta.

Loppurutistus

Joulujuhlat juhlittu, todistukset saatu ja loma aloitettu herkuttelulla ja Karhu-elokuvalla. Viimeinen lahjalapanen ranteen kohdalla menossa, illalla paketointi ja auton pakkaaminen. Aamulla autoon soimaan Leevi & the Leavings joululauluineen ja keula kohti mökkiä. Rauhallista ja mukavaa (makoisaa) joulua!

Revontulitanssia päiväkodin joulujuhlassa.

 

Omat asiat

Minun aioihin on alettu puuttumaan. Siis sellaiset, joille asiat ei millään tavalla kuulu. Miten tästä maailmata tuli näin ahdas paikka? Eikö ihmisillä ole omissa asioissa tarpeeksi huolehdittavaa? Itselläni ainakin on omissa ihan kylliksi. Liikaakin.

Satojen kilometrien päästä on helppo neuvoa, miten minun tulisi hoitaa ihmissuhteeni ja mitä mieltä saisin mistäkin aioista olla. Tuntuu että ihmiset, jotka mainostavat itseään suvaitsevaisiksi maailmankansalaisiksi, ovat niitä kaikkein suvaitsemattomimpia ihan normaaleissa arkisissa asioissa. 

Ihan sama. Pitäkää tunkkinne. Minulta on pyydettävä anteeksi, jos minua loukataan ja minun elämässäni pätee sananvapaus. Onneksi on oikeitakin ystäviä.

Hetki vielä

Jouluun siis. Tänä vuonna olen ollut kiltti ja saan hartaasti toivomani lahjan. Meidän perheessä ei aikuiset yleensä lahjoja saa (mikä on tosi tylsää), mutta nyt olimme molemmat takkien tarpeessa. Myimme turhaa tavaraa Huuto.netissä ja saimme kasaan omaa lahjarahaa. Minulle tulee tämä! Olen siitä haaveillut siitä lähtien, kun kuvan ensikertaa näin. En yleensä ole vaatteitten perään, mutta nyt ihastuin!

 Lapsille on lahjat valmiina, yksi lapanen enää kesken. Yksi piparisatsi on jo syöty, piti tehdä uusi taikina. Onnistuin saaristolaisleivässä niin, ettei lapset muuta leipää söisikään.

Jouluksi päästään taas paratiisiin (=mökille). Kotona ei siis tarvitse puunata kaappeja, komeroita, hellanalusia tai mikrontakusia. Joulu nautitaan, syödään ja huilataan. Seikkaillaan taas kynttilän loimussa niinkuin viime jouluna (täällä).

Kauneimmat joululaulut.

Nauttikaa tekin kaikki! Rauhallista joulua.

Lunta!

 

Vihdoinkin lunta, ihanaa. Harmittava takaisku oli, kun tulin kipeäksi ennen näyttökokeita ja valmistuminen siirtyy nyt toukokuulle.  Mukava asia oli, että pääsimme miehen kanssa kahdestaan mökille. Olipa ihanan rauhallista!

Herkkua mökillä: halsterilohta leivinuunissa.

 

Harmaata

Ei ole jotenki napannu täällä pyöriä. Odotan niin kovasti lunta, stressaan kaikkea tulevaa ja yritän saada rytmistä kiinni. Koulun loppunäyttökoe siirtyi alkamaan ensi maanantaina, enkä ole harjoitellut muuta kuin lintujen tunnistusta. Työkuvioita on suunniteltu kahden kokeneen eräoppaan kanssa, jo kaksi antoisaa palaveria on tullut käytyä. Keskimmäisen seiskavuotiskemut oli eilen ja hulinaa riitti. Naapuriin on muuttanut pariskunnan lisäksi kissa, jonka perään koiramme vinkuu ikkunassa. Se on todella rasittavaa! Mitä mieltä muuten olette, voiko kissaa pitää vapaana koulun ja päiväkodin pihassa? 

Ilahduin, kun kuulumisiani kyseltiin. Olen käpertynyt tänne kaiken ulkopuolelle, ei me missään käydä. En ole edes lenkkeillyt entiseen malliin ja huomaan housunnapin painavan mahaa. Pitäisi ryhdistäytyä.

Mutta ruoka-asioissa on edistytty. Ollaan ihan tosissaan vältelty lisäaineita. Se ei ole niin hankalaa kun voisi kuvitella. Nytkin synttärikemuille tein sitruunasimaa, ettei tarvinnut limsaa juottaa lapsille. Hyvin upposi! 

Mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa...

Kun tekee ruuat alusta loppuun itse, ei lisäaineita tarvitse pelätä. Lihaliemikuutioita ei tarvitse, kun laittaa tarpeeksi kasviksia ja mausteita. Kahviakin olen vähentänyt ja aamukupillisen lisäksi juon päivällä ja illalla kupilliset pakuriteetä. 

Pakurikääpää

Ja kaikkein parasta on se, että tupakkaan en ole koskenut! Puoli vuotta reilusti ilman jo. Ei se enää aikoihin ole edes mielessä käynyt.

 

Väliin jotakii

Minulla on kaihomieli. Koulun vihonviimeinen lähiopetuspäivä on taakse jäänyttä elämää. Yösuunnistettiin ja päiväsuunnistettiin ja nukuttiin erätovereitten alla vesisateessa. Harjoiteltiin nuotiohommia ja ruokahommia ja solmuja ja köysiä. Kirveet teroteltiin tahkolla ja testailtiin omia keittimiä. 

 

Miten voi olla näin ikävä? En ole varmaan koskaan oppinut näin paljon asioita, mitkä minua ihan tosissaan kiinnostaa. Minä olen laittanut kaiken rahan retkeilyvarusteisiin, askarrellut niitä itse, etsinyt tietoa netistä ja kirjoista. Olen innostunut liikunnasta monella tapaa, aamullakin nousen kuudelta lenkille. Minä olen muuttunut. Olen saanut paljon enemmän, mistä osasin haaveilla.

 

Sankar jylhän kuusiston.

  Viimeaikoina on ollut hauskoja juttujakin. Ekaluokkalainen oli kirjastoautossa ääneen ajatellut: "Oliskohan täällä äitille aikuisten eräjormakirjoja?"

 

  Ja toinen ihana asia: hommasin Huuto.netistä bushcookerin ja olen aivan ihastunut siihen! Uskomattoman vähällä puumäärällä saa ruokaa laitettua, ai että. 

 

Lemmenjoki osa 1

Ajattelin jotain reissusta kertoa. Kirjoitin jopa matkan aikana retkipäiväkirjaa, ihan joka ikinen ilta jaksoin raapustaa. Kuvat kuitenkin kertonevat enemmän.

Ravadasköngäs

Ravadasköngäs

 

 

 

Ravadasjärvi erämaa-alueella. Ihana paikka.

Jäkäläpää-tunturin laella sijaitsee maailman syrjäisin kirjasto. En lainannut mitään, rinkka painoi ihan tarpeeksi ilman hengenravintoakin.

Yksi kauneimmista leiripaikoista! Olimme matkalla Morgam-Viipukselle ja löysimme vanhan nuotiokehän tunturipuron läheltä. Maisema oli mahtava odotella auringonlaskua katsellen unta.

Porojen poluilla.

Morgam-Viipuksen huipulla tuuli kovaa ja oli helppo hengittää.

Kivikekoja näki yhden jos toisenkin. Tämä löytyy Morgam-Viipukselta.

 

Puro tunturin juurella.

Juokseva vesi kodin lähellä on mukava asia. Ja jos teltan ikkunasta näkyy tunturi, se on myös plussaa. Paikka on jossain suht lähellä Takkivaaranjärveä ja Viipustuntureita.

Kahvi on parempaa, jos sen keittää tunturipuron vedestä. Uskokaa.

Jossain korkealla ja silmissä siintää vielä korkeampi paikka. Sinne menossa.

 Vaellus alkoi Njurgalahdesta jokiveneellä 15km päähän Ravadaskönkään putouksille. Sieltä Ravadasjärvelle kalastamaan ilman tulosta. Seuraavana Jäkäläpään "lentokenttä", Morgamojan Kultala, Kultasatama ja Morgam-Viipus. Matka jatkuu vielä.