tiistaina, maaliskuuta 10, 2009


Sirkuskissoja

Pakkomielteinen kissojen valmistus se vaan jatkuu. Aamulla aloitan ennenkuin kahvi on tippunut ja illalla lopetan vasta, kun unihiekka hiertää silmäkulmissa. Sairasta!
Mutta nyt niitä on kymmenen. Kolme vielä olis valmiiks leikattuna, ne kun saan valmiiks, niin keksin itelleni uuden oireyhtymän...
On ollu erilainen alkuviikko. Mies otti sunnuntai-iltana bussin kohti Jyväskylää ja otti Ukon mukaan. Siis nyt meillä on vaan pimuja kotona. Alma puhuu aina pimuista. On uskomattoman tasaista ja rauhallista, kun miehet ei oo kotona. Hiljaista ei ole. Alma höpöttää taukoamatta. Ja se tanssii ja laulaa ja on äänessä ihan keinolla millä hyvänsä. Sille pitäis antaa joku chat-juontajan pesti.


Purjot ja tomaatit on jo alulla.
Jihuu jippii. Herneet on kasvanu niin paljon, ettei ehditä syömään niitä. Ihania ovat koristuksenakin, olkoot.

Minulla on aika paljon asioita, joita haluan kotiini raahata. Yksi on vanhat painavat täkit. Meillä on muutenkin aika hurjasti juttuja, joita ilmankin voisi elää. Peittoja on varmaan parisenkymmentä ja perheeseemme kuuluu tällä hetkellä 9 sohvaa. Sohvia kyllä riittää, mutta miehen kanssa nukutaan lattialla perus vaahtomuovipatjoilla. Peittojen määrää voisi järkeillä sillä, että kesällä niitä tarvii aittaan nukkumatäkeiksi, pihalle auringonottoalusiksi ym. Nyt ne ovat sohvien päällisinä, vierashuoneessa hetekoitten päällä (vierassänkyinä on todellakin hetekat) ja vanhat täkit on myös lasten sängyissä sänkypeittoina. On ihana illalla heittäytyä sohvalle telkkarin ääreen ja kääriytyä lämpimään peittoon. En pysty edes kesällä nukkumaan ilman peittoa. Se on oltava edes vähän keskivartalon päällä, vaikka miten hiki virtaisi. Ilman peittoa ei ole turvallista.
Aion yrittää myydä kissoja. Ajattelin hinnaksi 20 euroo kappale. Onko se sopiva hinta? Yhtä kissaa tehdessä menee kolme-neljä tuntia, koska raajat ja hännät kiinnitän käsin vartaloon, kirjailen naamavärkin ja ohuiden koipien täyttäminen on tosi hidasta. Materiaalit on täysin kierrätettyjä, vanhoja liinoja, lasten lakanoita sun muita värikkäitä retrokankaita. Täyte on nukkumistyynyn sisusta. Kankaat on pesty, silitetty ja kisut on ommeltu leikinkestäviksi. Ainakin omat ovat tykänneet ihan hulluna kissoista.
Kertokaa mielipiteenne, se olisi minulle tärkeä.

6 kommenttia:

  1. Moi!greisejä kissoja padassa,hypnoottisia silmiä..hienoja!
    20 e ei oo yhtään paha hinta!musta se on sopiva,ei liian kallis,että sen voi ostaa lahjaks tuliaseks ym helposti.Se on käsityötä ja tunteja menee eli muista arvostaa omaa työtä!
    mä oon kans vääntäny hattuja,laitoin niitä tonne sivuille.menny ihan maaniseksi tää touhu,koko ajan tulee uusia ideoita ja kaikki ihan toteuttamisen arvoisia.ainaki nyt tuntuu siltä.hullunkiilto silmissä ja vaahto valuu suusta.

    VastaaPoista
  2. Mielestäni hinta on ihan kohtuullinen ja tuo punavalkoruudullinen kissa on aivan ihana! Itse kanssa ompelen ja neulon niin tiedän kyllä kuinka paljon menee aikaa ja työtä ihan siitä kun ajatus tulee ja itse työ on valmis.
    Omalle työlle pitää laskea aina hinta....

    VastaaPoista
  3. Hei. Törmäsin ihan vahingossa blogiisi ja tykkäsin kovasti, kiitos. Nettihän on täynnä näitä meidän elämä/talo/sisustaminen -blogeja (itellä samanlainen...), mutta erotut joukosta, koska kerrot paljon myös omista ajatuksista ja tuntemuksista. Aidon tuntuinen blogi, tykkään.

    VastaaPoista
  4. Ai niin, piti vielä sanomani, että blogisi nimi huippu!!! :)

    VastaaPoista
  5. En ole koskaan pitänyt itseäni kissaihmisenä, mutta kissasi lumosivat minutkin!

    VastaaPoista
  6. En minäkään oikein ole kissaihminen. Kiitos kovasti kehuista!

    VastaaPoista