Lumikengillä
Olimme kahden ja puolen tunnin lumikenkäretkellä metsässä. Ilvestä ei löydetty, mutta nähtiin tikka, orava ja ukkometso. Maisematkin oli mahtavat, mitä syvemmälle metsään meni, sitä enemmän oli puissa lunta ja muutenkin koskematonta hankea. Nautin reissusta suunnattomasti. Tomaattikeitto maistui kotiin palattua makoisalle.

Taas uusi
Hattu siis. Kissa tai koira tai mikälie. Osu ja uppos kuitenki. Tyttö tosin leikki olevansa King Kong, koska oli katsonut vanhan alkuperäisen leffan.

Sinihilkka
Perheen pienin sai omansa. Näin vähän enemmän vaivaa tälläkertaa.

Jännitystä omalla pihalla

Ihan lähellä kotia oli ilves käynyt saalistusretkellä. Isot kissantassut ovat hiipineet oven edestä ja menneet marjapensaitten väliin paistia hakemaan. Kahdesta metsäjäniksestä on nyt karvat vaan jäljellä.
Olen aina halunnut nähdä ilveksen, enkä ole nähnyt. Nyt tuntuu siltä, ettei se mahdotonta olisi.

Ihana arki!

Tavallinen rytmi on palannut. Loma oli loputtoman pitkä. Eilen oli jo pakko kaivaa ompelukset esille. Tein itselleni kääntöviitan. Nyt kun malli on tehty, aion sutaista kaikille perheen naispuolisille omat.
Aamulla tuntui hyvälle viedä lapset päiväkotiin. Tarhatädit halasivat pieniä ja huomasin ikävän olleen molemminpuolista. Onnea on pienen kylän pieni päiväkoti.

Mitäs tässä

En tajua välillä itseäni ollenkaan. Illalla menin villahousut jalassa ja flanellinen yömekko päällä sänkyyn, luin hitusen Mauri Sariolaa ja nukuin kuin tukki koko yön. Viimeiseen pariin viikkoon en ole kunnolla nukkunut.
On jotenkin liian turvallinen olo. Ihankuin olisin piilossa. Kamalia uutisia toitotetaan radiosta, ammuskellaan, puukotetaan, ahdistellaan, junat menevät hotellin seinästä läpi jne. Täällä ei tapahdu mitään ja olen hyvin iloinen siitä.

Arki alkaa

Joulu on ohi ja hyvä niin. Matkaa vanhempieni luo tehtiin kamalassa lumimyrskyssä 6 tuntia. Kotimatkallakin pyrytti. Lasten jännitys ja ilo oli palkinto.

Nuorimmaiseni laulaa kuin 70-vuotinen mummo kirkossa. Tärkeintä on, että on volyymiä, muuten menee ilman nuottikorvaa ja erikoisilla vibroilla varustettuna. Kuvassa menee kaikki kolme säkeistöä kappaleesta "Joulupuu on rakennettu". Laittakaa silmät kiinni ja kuvitelkaa istuvanne kirkossa.

Oi kuusipuu
Koristelin kuusen pihalle, koska emme ole kotona aaton seutua. Kuusessa on valojen lisäksi keltaisin silkkinauhoin koristeltuja talipalloja ja vanhanajan olkitähtiä. Nätti kun mikä ja linnutkin tykkää.Tästä on tulossa erilainen joulu. Isälle viimeinen. Ahdistaa niin vietävästi. Olisi helpompi jäädä kotiin, mutta katuisin sitä loppuelämäni.
Viettäkää te ystävät kalliit ihana joulu. Nauttikaa tuoksuja, maistelkaa makuja ja olkaa ihmisiksi.

Se tulee vaikka väkisin
Siis joulu. Apua. Olen ollut yllättävän kiireinen, vaikka muuta ei ole syntynyt kuin kissoja. Olkaa ihmiset iloisia puolestani, kissoja saa nyt ostaa myös kahdesta liikkeestä Jyväskylästä. Myös facebookin kautta on kissakauppa käynyt kuumana. Sormeni ovat kohta vereslihalla kirjomisesta, mutta ei pidä valittaa.
Eilen oli pakko pitää kissatauko. Askartelin ottamistani kuvista seinälle täytettä. Tein myös pihalle kuusen kanaverkosta ja havuista. Keittiöön vääntelin tuoksuvan sydämen, aromeja antaa kanelitangot ja neilikat.

Kiitokset Parolan asemalle mahtavasta hämärässä kuvaamis-vinkistä! Askartelin aamulla salamavalon ohjurin ja olen onneni kukkuloilla!

Laiska tyhmä ja saamaton

En ole saanut aikaan kirjoittaa. Nyt on uusi läppäri. Pitäis sujua mallikkaasti kaikki. Paitsi elämä.

Kaikki mättää. En jaksa mitään. Tiskikoneen tyhjentäminen tuntuu samalta kuin halkopinon siirto paikasta toiseen. Tartun hommaan, jätän kesken, aloitan kolmannen, neljännen, siirrän niillä eteenpäin hommia, mitä oikeasti olisi jo pitänyt tehdä.

Joulunalusahdistus? Pimeysahdistus? Elämäntarkoituksettomuusmasennus?

Minä kuulen kaikki tämän talovanhuksen äänet, enkä voi keskittyä. Kuulen naapurin askeleet keittiössään, kynän lattialle putoamisen talon toisessa päässä. Jokainen ääni vie minulta ajatuksen ja joudun aloittamaan alusta.

Tuntuu, ettei maailmassa voi olla näin paljon ääniä. Odotan lunta, joka vaimentaisi äänet. Haluaisin hautautua lumen alle.

Hitaalla

Kohta kaksi viikkoa on tauti sahannut minussa jäseniä. Niveliä kolottaa ja väsymys on melkein lamaannuttava. En tiedä onko tämä sikainfluenssa, en ole käynyt lääkärissä. Mitä se hyödyttäisi?
Kaikki ihana lumikin suli jo pois. Ehdimme käydä metsässä pulkkaretkellä lumen ja kuumeettoman päivän aikana. Luonto oli kaunis ja valoisa. Haluan kunnon talvet takaisin!

Paljon on ollut aikaa askarrella, kun ei ole voimat antaneet raskaammalle työlle sijaa. Kissoja on syntynyt melkein parikyymmentä lisää (myös vanhasta patjaraitakankaasta ja pellavasta) ja tämä sulavasäärinen hiiriherra on tehty vanhoista villasukista. Ohjeen nappasin uusimmasta Koti&Keittiö-lehdestä. Teki vaan mieli lisäillä kaikkea, mitä ohjeessa ei neuvottu (kuten viikset ja takki ja nenä).
Minun pitäisi saada voimat takaisin pian. Kolmen päivän kuluttua pitäisi olla pojan viisivuotiset, joita varten en ole pannut vielä tikkua ristiin. Koti on pyörremyrskyn jäljiltä, eikä ole lasten suuhun sopivaa juhlanaposteltavaa. Kutsukortitkin on tekemättä. Kai minä jaksan? Pakkohan se on.

Lentsu

Miestä lukuunottamatta koko perhe on ollut pienessä kuumeessa jo pari päivää. Olen maannut sohvalla takkatulen ääressä paksun täkin alla ja lukenut kirjaa. Olin tyystin ehtinyt unohtaa, miten mukavaa lukeminen on. Pari vuotta ilman silmälaseja vähensi lukemista huomattavasti. Nyt näkee taas. Ja flunssassa ei tule huono omatunto siitä, että ei tee mitään "hyödyllistä".

Antiikkia antiikkia

Viikonloppuna järjestetään Jyväskylässä Antiikki- ja keräilymessut. Menen sinne naapurini kanssa myymään. Minulla on vanhaa roipetta ja retrokissoja, naapurilla hopeakoruja. Osa koruista on tehty vanhoista hopealusikoista. Käykää katsomassa ilmoitus täältä!

Juurilla

Kävimme lapsuusmaisemissa hakemassa lapset kotiin ja vietimme pari yöseutua äitin ja isän luona.
Oli isä muuttunut ulkoisesti aika huimasti. Vajaassa vuodessa on ikää ulkoisesti tullut ainakin kymmenen. Ei ollut tukkaa, partakin vain ohut harmaa haituvakerros entisen tuuhean paksun parran muistona. Kasvot olivat turvonneet, iho muuttunut kumimaiseksi ja todella ryppyiseksi. Isä ravasi oksentamassa vähän väliä ja nukkui vähän väliä.
Yhtenä iltana isän mentyä nukkumaan, aloin suunnitella joulua. Että vanhempani tulisivat meille. Äiti itki.

Yksin

Minä olen yksin kotona kokonaisen vuorokauden.

Uskomatonta!

Ruokailuhuone

Ihan ensin laittakaa taustalle soimaan tämä ihana ihana
Nouvelle Vague!

Jumalaista musisointia.

No niin, tässä kuvia ruokailutilasta. Nollabudjetti siitä syystä, että siirtelin tavaroita muualta, kaappien kätköistä, autotallista, aitasta, kangaskaapin perukoilta.
Alla olevat hyllyt oli petsattu tummanruskeaksi, samoin ikkunanpuitteet. Kirkastin ilmettä maalaamalla ne valkoisiksi. Emalit pääsi esille, samoin kangaspalojen joukkoon joutunut Nyöriä-pussia-korkkia-lokerikko. Kukkapöydälle tahtoisin santpaulioita tai jotain muuta kivaa.
Ikkunaan ompelin vanhasta repaleisesta rääsystä pienen kapan. Lasihyllyt olin ottanut kauan sitten talteen kaatopaikkakuormasta, jonne tuttavat olivat purkaneet vitriinin. Lasit sai lyhennettyä sopivaan mittaan kotikonstein tavallisella lasileikkurilla, vaikka olivatkin tosi paksuja. Puupalikat ruuvasin hyllyille kannattimiksi, saa sitten ikkunanpesun ajaksi kätevästi pois tieltä. Hyllyille on tarkoitus kerätä värillistä vanhaa lasia. Rikkinäisen ikkunan korjasin muovilla ja teipillä. Ruutujen väleihin laitoin tulitikkunippuja. (vanhojen ikkunoiden ruudut tuppaavat huurtua, kun lämmöt on nyt laitettu päälle)
Ikkunan vieressä on vanhoihin kehyksiin kirjoista leikattuja kuvia kertomassa vanhoista ajoista. Ajatus on laittaa kuvia seinälle paljonkin, kunhan joskus saisin aikaan teettää itse ottamiani. Se tuntuu olevan hankalaa...
Sohvan takana seinällä on vanha neulottu (tai virkattu) villapeitto ja sohvalla vanha petauspatja. Hyllyyn keräilin sieltä-täältä kaikki peltipurkit ja muuta sälää.
Lasten kokkailukeskuksen "astiakaapista" puuttuu vielä koukut. Punahilkka+susi-seinävaate on omaa tekoa, samoin kissa ja sohvalla nököttävä avaruuskoira.

Eihän tämä nyt niin hirveä muutos entiseen ollut, mutta ilme kirkastui ja siistiytyi. Lapsetkin ihailivat, että onpa täällä nyt siistiä.

Toiseen suuntaan en voinut kuvata, homma on vielä vähän kesken. Yksi kaappi pitäisi vielä maalata ja toinen korjata. Korkean kapean vanhan sivupöydän tahtoisin, en meinaa löytää mistään. Uusia huonekaluja en meille hyväksy, olen siitä vähän liiankin tarkka. Eteiseen tein kenkähyllynkin vanhasta lankusta ja kirjoista, koska inhoan kaupoissa tarjolla olevia vaihtoehtoja.

Mennään pihalle koittaa senkin fiilisrosvo!

Joku ihminen (olettaisin) on nyt sitten ottanut asioikseen käydä arvostelemaan minua, ajatuksiani ja elämäntapaani täällä blogissa. Vituttaa. Ihan kunnolla.

Ensinnäkin luulin, että koska tämä on minun blogini, saan kirjoittaa ja vuodattaa tänne ihan mitä haluan. Välillä valitan ja välillä ylistän. Se on minun oma asia, poltanko tupakkaa vai en. On oma asiani, haluanko laittaa kaulaani kettupuuhkan, jonka olen kirpputorilta parilla eurolla ostanut. Saan myös jopa laittaa meetwurstia leivän päälle. Saan olla kyllästynyt kaikkeen, leikkiä ulkopuolista omasta elämästäni. Saan haaveilla kummallisista asioista ihan niin paljon kun huvittaa. Aina ei jaksa sitäkään.

Meni fiilikset. Pitääkö minun nyt estää anonyymeiltä koko kommenttien laittaminen, vai mikä auttaa? Antakaa neuvoja te, jotka ette halua haukkua tahi arvostella.

Olisin niin halunnut laittaa kuvia, kun sisustin ruokailuhuoneen uuteen uskoon nolla-budjetilla. Tuli tosi hieno, ihana, kodikas ja viihtyisä. Mut enpäs laita enkä kerro. Fiilisrosvo iski. Fiilisrosvolla on saletisti itsellään täydellinen elämä, täydellinen perhe, täydellinen työ täydellisen hyvine palkkoineen, läheiset terveinä ja jääpuikko hanurissa!

Kiitos Sisustuskärpäselle tunnustuksesta, jonka sain! Tunnustus sisältää haasteen jonka laitan eteenpäin, seuraavin ohjein:

Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

...ja tässä seitsemän asiaa minusta:

1.PIDÄN-kaikesta, mikä tuoksuu tervalle.
2.OLEN-vanhan klaffilipaston ääressä makuuhuoneessa.
3.INHOAN-siivotonta keittiötä.
4.RAKASTAN-metsässä kävelyä.
5.NAUTIN-täyteläisestä punaviinistä ja kynttilänvalosta.
6.VIERASTAN-turhantärkeitä ihmisiä.
7.HALUAN-omaa aikaa ja rauhaa.

Itse haluan jakaa haasteen seuraaville:

* Violet

* Liivia

* Mari

* Minja

* Jutta

* Parolan Asema

* Tanja

Olkaa hyvät ja kiitos kauniista blogeistanne, nautin lukea niitä!

Rakastuneet

Kuolemaansa asti yhdessä, nenät vastakkain. Rotatkin rakastavat.

Ahkeruus on ilomme

Hirmuinen hoppu on ollut saada kasvikset säilöön ja polttopuita talveksi. Ihanaa olla muutenkin paremmalla mielellä. Näen nyt mainiosti ja olen erittäin tyytyväinen silmälaseihini. Lapset riemuitsevat toppahaalareista ja aamupakkasista. Minä sain käteni epäkuntoon pieniä ikkunaruutuja hangatessa ja omenoiden soseuttaspuuhissa. Ei haittaa. Nyt ei haittaa mikään.

Kotimme on kylmä, mutta olemme päättäneet säästää lämmityslaskuissa ja olla ihan leivinuunin varassa niin kauan kuin suinkin. Vaatetta päälle jos palelee!