tiistaina, huhtikuuta 23, 2013

Valmis!!!

Muutama sessio ruokapöydän ääressä, hieman manailua, hellät sormenpäät, naksahteleva ranne, sentti kertaa sentti kokoisia hiomapaperin palasia, pölyä ja lisää pölyä.

Mutta tulihan valmista! Minulla on ihan oikea pahkasta omin pikkukätösin veistetty kuksa. 

Alun vedin säie säikeeltä nokkapihdeillä, sitten kourutaltalla. Hiomapaperilla loput. Pahka on synnyinseuduiltani, jää nyt ikuiseksi kaveriksi.




   

6 kommenttia:

  1. Tarvitsiko hiekkapaperin jälkeen vielä mitään "käsittelyä"? Kuvissa näkyisi, niinkuin olisit öljynnyt tai jotakin.
    Tuollaisen käyttöesineen arvo on jotakin ihan muuta kuin materiaali, käytetty aika ja upea ulkonäkö.
    Eihän sille tunteelle ole edes sanaa, mitä tunnet, kun eräretkellä saat virkistää kehoasi tuosta astiasta juomalla.
    Upea esine kaikin puolin.

    VastaaPoista
  2. Wau, todella kaunis!

    VastaaPoista
  3. Taideteos! Olet taitava puun käsittelijä.

    VastaaPoista
  4. Wauu ko hiano! Moon iha sanato.

    VastaaPoista
  5. Oi, kylläpä onkin ihana! Kaveri, jonka kanssa kelpaa retkeillä :)
    Millaista opastusta tuon tekemiseen olet mahtanut saada? Vai ryhdyitkö vain tuumasta toimeen.

    Minulla myös ollut pitkään haaveissa tuollainen. Kaatouhan alla olevissa pihakoivuissa on pahkoja, joista toivoisin osaavani nakertaa tuollaisen. Ei vaan olisi varaa pilata aihiota, kun nuita pahkoja ei joka puussa kasva.

    VastaaPoista