tiistaina, heinäkuuta 26, 2011

Lisää perinteistä ruokaa

Yritän selittää, miten teen ruisleipää. Siis kunnon hiivatonta hapanleipää. Ruislimppua.
Selittäminen on hankalaa, koska en mittaa mitään. Ja tämä tapa on kummallinen, koska mittaan kaiken kaiken muun, paitsi leipien leivonnassa.   Oolsprait, nyt se alkaa. Kerron mitä tein viimeksi.

Otin jääkaapin yläkaapista taikinakulhon, joka oli likainen. Reunat kuivuneessa taikinassa. Se oli siis leivänjuuri. Lorautin kulhoon kuumaa vettä ja vispilällä vähän yritin saada taikinakokkareita sulamaan veden sekaan.

Parin tunnin (itseasiassa sitten kun muistin) lisäsin vähän kuumahkoa vettä ja ruisjauhoja. Lisäsin velliin ruisleseitä, kaljamaltaita ja pellavansiemeniä kutakin kourallisen. Sekoitin vispilällä huolella. Mönjä näytti löysältä velliltä. Jätin liinan alle seuraavaan päivään.

Taikina aamulla. Tuoksu on voimakas.
Aamulla, kun olin laittanut kahvit kiehumaan, kurkistin liinan alle. Hyvin oli kohonnut! Lisäsin jauhoja niin, että taikinasta tuli paksuhkoa puuroa. Jätin liinan alle vielä kolmeksi-neljäksi tunniksi.

Vieläkin taikina oli kohonnut. Irrotin (melkein) kaiken jauhokasaan pöydälle. Muistin jättää juuren kulhon reunoille. Vaivasin ja vääntelin taikinaa jauhokasassa. Ruisjauhot loppuivat kesken, joten alustaessa käytin vehnäjauhoja. Yleensä neuvotaan alustamaan taikinaa kauan, ainakin 30 minuuttia. En tee niin. Kerran tein, ja leivistä tuli kivikovia. Riittää, että saa muotoiltua leivän. 10 minuuttia on ehdoton maksimi meikäläisellä.

Alustusta.

Muotoilin kaksi pyöreää limppua, pistelin haarukalla reikiä ja peitin liinalla. Annoin olla aika kauan, jotain pari tuntia varmaan. Sitten uuniin 300 asteeseen 10 minuutiksi. Sitten 250 asteeseen vartiksi, sitten 200 asteeseen vartiksi, sitten 150 asteeseen puoleksi tunniksi.
Pyöritellyt limput liinan alle kohoamaan.

Valmista! Voita (ei mitään kasvirasvoja, vaan lisäaineetonta oikeaa voita tai Oivariinia) päälle ja lasi tosi kylmää punaista maitoa. Lupaan ainakin sen, että tekee mieli ottaa toinenkin siivu.  
Ihan hirmuisen hyvää. En valehtele.
 

4 kommenttia:

  1. Vau! Hieno taito!

    Kaikkea muuta meidän kaapista löytyy: kulho, jauhot, leseet, maltaat ja vesikin hanasta.
    Mutta juuri puuttuu...=(

    /m

    VastaaPoista
  2. Kiitos.
    Juuren tein minäkin itse. Ostin kunnon ruislimpun ja paloittelin pari palaa kuumaan veteen. Netistä löytyi ohje sitkeän googlettamisen jälkeen. Juuri on nyt palvellut uskollisesti talvesta asti, eikä meille osteta leipää kaupasta.

    VastaaPoista
  3. Kiva vertailla toisten leiväntekotapoja. Aika lailla samat perusperiaatteet näyttää olevan sinulla kuin minullakin leivän teossa.
    Minulla juuritaikina on pakkasessa harvan leipomistahdin takia.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi5:21 ip.

    Voi että kun tänne on vaarallista aina tulla, niin mahtavia herkkuja aina tarjolla!

    Riikka

    VastaaPoista