tiistaina, huhtikuuta 13, 2010

Taas sitä samaa
Miksi tämä muuttuisi, ellei ankeammaksi. Leuka rintaa vasten ja kohti uusia pettymyksiä. Tänään oli uudet tulokset tulleet isälle lääkärin suusta. Tulehdusarvot yli 300, kasvain räjähdysmäisessä kasvussa ja keltaisuus lisääntynyt reilusti. Pääsen lauantaina lähtemään sairaalaan ja toivon totisesti että ehdin.
Kelirikolta tuntuu nyt koko elämä. Ei kulje. Ja jos kulkee niin paska lentää.

5 kommenttia:

  1. Anonyymi9:31 ip.

    Halaan. Pus. pee

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Olet kallis ystävä.

    VastaaPoista
  3. Löysin tänne blogiisi sattumalta. Pakko jättää pieni kommentti, koska kirjoituksesi koskettaa minua. Minulta kuoli isä syöpään 1,5v sitten. Voimia ja jaksamista sinulle!

    VastaaPoista
  4. Kuinka selvisit siitä, vai oletko selvinnyt?

    VastaaPoista
  5. Voi että. Mietin sinua ja tilannetta joka päivä. En voi sanoa, että tiedän miltä se tuntuu, kun en ole vastaavaa kokenut vielä. Voin vain sanoa, että surusi, ahdistuksesi ja ikäväsi ovat mielessäni ja toivon, että jonain päivänä alkaa taas kulkea ja paska lakkaa lentämästä. Voimia, kovasti!

    VastaaPoista