keskiviikkona, huhtikuuta 28, 2010

Saattohoitoa
Olen ollut hoitamassa isää. Kolmen viikon sairaalassa makaamisen jälkeen pääsi isä viikoksi kotiin. Nyt hän on taas sairaalassa.

Viikossa kävely muuttui koko ajan hitaammaksi ja horjuvammaksi, lopulta matkanteko siirtyi täysin pyörätuolin varaan.
Vaikka leivinuunissa on ollut tuli ja sisälämpö välillä jopa 27 astetta, on isällä fleecekerrasto, oloasu ja peitto päällä.
Unentarve on lisääntynyt päivä päivältä, täyttä hereilläoloa on enää ehkä kolme tuntia päivässä. Morfiini väsyttää.
Ruokahalu meinaa oikkuilla. Suurin himo on pelkkään kermaviiliin. Se ei kuulemma maistu happamalle. Tauti vääristää makuja.

Joka askeleesta, jonka isää tuin kun yksin ei onnistunut, jaksoi isä sanoa kiitos. On tiukka paikka pyytää apua ja olla toisten "armoilla", kun on aina ollut vahva ja itsenäinen.

Kun ajoin kotiin oman perheeni luo, pääsi illalla itku. Viikon paineet purkautuivat melkoisena ryöppynä.


8 kommenttia:

  1. Teit tosi hienon asian isällesi, itkettää vähän ulkopuoleltakin katsottuna tuo nykyään liian harvassa esiintyvä rakkaus. Voimaa ja valoa lähetän teille sinne jälleen.

    VastaaPoista
  2. Tärkeistä asioista kirjoitat, jaksamista toivotan teille kaikille <3

    VastaaPoista
  3. Jaksamista, itku tulee väkisinkin kun lukee sun tekstiä.

    VastaaPoista
  4. Kaunista että isäsi saa olla raikkaittensa ympäröimänä loppuun asti...Liian moni lähtee täätä yksin.

    VastaaPoista
  5. Voimia sinne! Saman kävin itse läpi jouluna viisi vuotta sitten :( Aika parantaa, ja muistoihin jää vähitellen enemmän ja enemmän vain iloisia asioita! Nyt muistan isän jo sellaisena kun hän oikeasti oli: vahvana, iloisena, päättäväisena ja järkevänä! Hänen viimeinen puolivuotta oli raskas meille kaikille, ja saattohoito tuntui pitkälle... Syöpä on armoton, eikä kuuntele aneluita. Haluan lähettää voimia niin sinulle, kuin isällesi ja muille läheisille, minulta riittää niitä nyt jo jaettavaksikin :)

    VastaaPoista
  6. Tiedän mitä käyt läpi. Ei oikein osaa mitenkään lohduttaa. Ihana asia, että isälläsi on läheisiä rinnallaan.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille lämpimistä kommenteista. Tilanne on muuttunut taas huonompaan suuntaan, lähdemme siis sairaalaan vappuviikonlopuksi. Lapsia en vie ukkia katsomaan, koska näky on niin pelottava. Parempi että jää muistot ukin näköisestä ukista, eikä puhe- ja liikuntakyvyttömästä kuihtuneesta ihmisestä.

    VastaaPoista
  8. Anonyymi2:34 ip.

    Sanoisi jotain jos osisi. Tsemppiä!

    VastaaPoista