maanantaina, maaliskuuta 22, 2010

Ja se tulee joka kevät

Levoton tunne, paniikin tunne.

Mutta ei se mitään. Paljon saa aikaan kun on vähän levoton. Aurinko nostatti herneenversot ja basilikat mullasta.
Ja Kauko on ihana. Suomen karismaattisin mies. Ikänsä puolesta voisi olla isäni, mutta vapisen kuin haavanlehti aina hänen lähellään. Viime kesänä olin parin kuvan verran Kaukon kainalossa. Tunsin itseni pikkutytöksi päiväkausia. Ihmeellinen on maailma...

3 kommenttia:

  1. On se ihana, on.. :)

    VastaaPoista
  2. Lapsena asuin Kaukon liepeillä Turun Ylioppilaskylässä. Kaikki fanitti Kaukoa ja mua nauratti, kun näin sen monesti lenkillä ja siksikin, kun oma isäni on Kauko :) Nykyään suhtaudun häneen jo fanitusasteisesti minäkin.

    VastaaPoista