keskiviikkona, toukokuuta 06, 2009

Kirveet pois kaivosta Eilen oli syntymäpäiväni. Sain yhden postikortin ja piirustuksia lapsilta. Leivoin ja siivosin, pilvisen ja kolean päivän takia tuli oltua sisällä koko päivä. Ja olihan nuo sisähommat rästiin jääneetkin viimeaikoina.
Eilen isä kävi tarkoissa tutkimuksissa syöpälääkärin luona. Koepalassa oli 11 imusolmuketta ja 8 niistä oli syövän saastuttamia. Kerran viikossa sytostaattihoitoa seuraavat puoli vuotta plus päälle suun kautta otettavia lääkkeitä aimo annokset. Raskasta tulee olemaan. Harmittaa asua niin kaukana. En voi mennä päästämään äitiä "lomalle" silloin, kun hän haluaisi olla hetken muissa ympyröissä. Tosiasiahan se on, että äidille tämä sairaus on vähintään yhtä kova koettelemus henkisesti, kun isälle fyysisesti. Isä voi jo nyt pahoin autossa, saati sitten hoitojen aikaan. Joten tänne ei isä pääse tulemaan.
Olen menossa viikonloppureissulle sekavin mielin. Minua on etukäteen varoitettu, että isä on laihtunut rutkasti, väri on hävinnyt kasvoilta ja voi pahoin vähän väliä. Ei pidä kuulemma säikähtää. Miksen saisi? On kyse minun ainoasta isästä.

2 kommenttia:

  1. Voi miksei saisi, niin? Totta kai sitä säikähtää kun oman rakkaan isän näkee muuttuneena.
    Mietin omaani: jos hän olisi tuossa tilanteessa niin uskon että hän pyrkisi "suojelemaan" minua heittämällä ronskia herjaa tilastaan.
    Se voisi auttaakin, en tiedä sitten oikeasti olisiko niin.

    Mutta ihanaa että kirveet ovat ainakin toistaiseksi pois kaivosta.

    Äidillesi jaksamista. Voi tosiaan kun joku voisi toimia lomittajana.

    VastaaPoista
  2. Jätän ensimmäisen kommentin? Pidän ajatuksista, pidän autiotaloista, pidän luonnosta ja siitä miten kirjoitat ja kuvaat.Myöhäiset synttäri onnittelut=)Voimia isäsi sairauden kanssa

    VastaaPoista