Kevät, nyt on taas kevät täällä.

Olen manannut pahaa mieltä ja vihaa elämää kohtaan pois olemalla ulkona ja ihmettelemällä lapsen silmin luontoa. Eilen onnistuin aika hyvin. Päässäni soi Kauko Röyhkän kappale Kevät ja tunsin suurta iloa siitä, että asumme luonnon helmassa.

Lasten laavu-maja maastoutuu hyvin pihaan. Sitä ei juurikaan erota toisesta suunnasta. Alma leikki purolla, että hän kalastaa mustekaloja ja merihevosia. Itse olen lapsesta asti rakastanut purojen ja ojien kaivelemista. Tämänkin ojan kävin kepillä läpi, puhdistin roskat ja virtaa hidastavat esteet. Pohjalta paljastui puhdas hiekka. Olin lapsi hetken. Oli hyvä olla.
Lapset nauttivat lämpenevästä säästä vähintään yhtä paljon kuin minäkin. Kalsarisilleen heittäytyi poika. Tästä kivikasasta mies loihti meille grillin. Kevään ensimmäiset makkarat paistettiin ja 8 tunnin ulkoilun jälkeen ne maistuivatkin maailman suurimmalle herkulle.

Ketsupitkin piti nuolla. Mummoni aina sanoi Syö suahessais, se toimi eilen aika hyvin. Lapset kiertelivät grillin ympärillä loitsuten sinne nopeasti hiillosta, että voi paistaa jo ruokaa. Grilli oli tosi hyvä. Pienellä puumäärällä se kuumeni kuin kiuas. Ja mitään kiinnitysaineita ei edes ole käytetty, ladottu vaan kiviä päällekkäin ja koloja tilkitty pienemmillä kivillä.

Joutsenet tekivät hienon ylilennon.

Kalsarisankari mittailee perunapellon paikkaa. Taustalla häämöttää herukkapensaat (taitaa sata olla). Muutimme syksyllä niin myöhään, etten ehtinyt poimia marjoja kuin parista pensaasta. Tänä vuonna keitän mehua kellariin oikein urakalla.
Minä olen päättänyt olla murehtimatta etukäteen asioita, joille en mitään voi. Tämä on liian kaunis kevät tuhlattavaksi murjottamiseen. Aion olla lapsi koko kesän. Pieni lapsi, jolle kaikki on uutta ja ihmeellistä.