Jippii jihuu!!!
Mies tuli kotiin. Se oli viikon työhommissa Jyväskylässä. Lapset alko olla jo niin ikävissään, että hyppivät suunnilleen seinille. Pakko myöntää, että oli minullaki ikävä karvanaamaa. Mutta lapsille isin poissaolo oli tiukempi paikka, onhan ne tottuneet siihen, että se on aina kotona. Koti-isänä mies oli nuorimman syntymästä lähtien, siis melkein kolme vuotta. Äiti paiski töitä ja tuli valmiiseen pöytään. Osat vaihtuu.
Löysin eilen taas kirppikseltä vaikkas mitä ihanaa. Alma sai vanhan keppihevosen.
Parasta antia oli kuitenkin sata vuotta vanha huoneentaulu, jossa on aika optimistinen teksti: ELÄMÄ ON TAISTELUA KEHDOSTA HAUTAAN. Niinhän se on.
Löysin myös paljon vanhoja emalilautasia ja pari peltitarjotinta. Ja 60-luvun tanskalaisen muovituolin. Semmonen ihmekuppi, johon istutaan.
Vieläkin kyllä harmittaa, etten ostanut sodanaikaista jalkatukea. Siis sellaista Forrest Gump-meininkiä. Olisi kiva kerätä kaikkia omituisia vempaimia, tekoraajoja sun muita.
Mies tuli kotiin. Se oli viikon työhommissa Jyväskylässä. Lapset alko olla jo niin ikävissään, että hyppivät suunnilleen seinille. Pakko myöntää, että oli minullaki ikävä karvanaamaa. Mutta lapsille isin poissaolo oli tiukempi paikka, onhan ne tottuneet siihen, että se on aina kotona. Koti-isänä mies oli nuorimman syntymästä lähtien, siis melkein kolme vuotta. Äiti paiski töitä ja tuli valmiiseen pöytään. Osat vaihtuu.
Löysin eilen taas kirppikseltä vaikkas mitä ihanaa. Alma sai vanhan keppihevosen.
Parasta antia oli kuitenkin sata vuotta vanha huoneentaulu, jossa on aika optimistinen teksti: ELÄMÄ ON TAISTELUA KEHDOSTA HAUTAAN. Niinhän se on.
Löysin myös paljon vanhoja emalilautasia ja pari peltitarjotinta. Ja 60-luvun tanskalaisen muovituolin. Semmonen ihmekuppi, johon istutaan.
Vieläkin kyllä harmittaa, etten ostanut sodanaikaista jalkatukea. Siis sellaista Forrest Gump-meininkiä. Olisi kiva kerätä kaikkia omituisia vempaimia, tekoraajoja sun muita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti