Syntymäpäivä

Tänään keskimmäinen täyttää kuusi vuotta. Puoli vuotta on päiviä tähän päivään laskettu ja vihdoinkin tämä päivä tuli. Herkkuja on leivottu pöydät notkuviksi ja vieraita odotellaan. Voi tuota onnen määrää.

Kuuden vuoden merkkipaalun saavuttamisen kunniaksi on poika luvannut alkaa itse pyyhkimään ison hädän jälkeen. Saa nähdä kuin äijän käy!

Isät

Tämä on ensimäinen isäinpäivä minulle ilman ketään muistettavaa. Kaikki isovanhemmat ovat lähteneet (yli 15 vuotta sitten viimeinen) ja nyt siis omakin isä on poissa. Tämä on haikea päivä. En saa otetta mistään.

Pitäisi kyllä saada jotain tehtyä. Aamulla on lähtö mönkijäsafarin kautta metsään yöksi. Ohjelmassa on yösuunnistusta, havulaavun teko yösijaksi ja sydänkohtauksen välttelemistä. Minä pelkään pimeää, etenkin metsää. Ja metsässä, johon menemme, on nähty susia ja karhu.

Lintujen ruokintapaikalla on kuhinaa, toisinaan kymmenkunta aterioijaa yhtäaikaa. Tähänastiset bongaukset: talitiainen, sinitiainen, kuusitiainen, pikkuvarpunen, harakka, joku punertava en tiedä mikä ja kauempaa nappasi varpushaukka pikkulinnun ruuakseen.

Tom Jones + Portishead - Motherless Child

Sur sur
sanoo ompelukone. Kissatehdas pörrää täydellä teholla, ihmiset tilailee pukinkonttiin ekologisia lahjoja. Hyvä niin. Muovia on liikaa maailmassa ja mielelläni minä näpertelen. Joten jos kissat kiinnostaa, niin viestiä vaan tulemaan! Peruskisut 20€ ja avaimenperät 10€. Kahta samanlaista ei ole.

Koti tyhjemmäksi

Pakko on hamstereittenkin välillä tehdä kotiin tilaa. Pakkomielteisenomaisten kirppisluuskien kotiin kun kertyy tavaraa, mikä sinne ei oikeasti sovi/mahdu.

Kasailen Huuto.nettiin kaikkea, kannan kirppikselle ja jaan tutuille. Käykää vilkuilemassa, jos jotain kivaa löytyy. Yritän laittaa vielä tänään sinne pari uskomattoman hienoa vanhaa täkkiä, kunhan valo antaa ottaa kuvia.Esim. kuvan 50-luvun jauho- ja sokeripurkit on poistolistalla. Kyselkää jos kiinnostaa.

Aika muistella

...kaikkia menetettyjä. En päässyt isäni haudalle, mutta sytytin kynttilöitä parvekkeelle ja sisälle. Siitä on nyt jo puoli vuotta kun isä lähti.

Näpertelyjä

Tyttöni rakastaa lunneja. Hän on antanut niille uuden nimenkin, sateenkaarinokkalintu. Piti semmoinen saada unikaveriksi, että näkee sateenkaariunia.

Pikkukissa-avaimenperiä.


Kädetön voimailumies ylikaljun kampauksella.


Ja lopuksi isotöinen iso unikaverikissa.

Ai ankeaa?
Marraskuu on ihan kaunis, kun katsoo läheltä. Ainakin minun mielestä.

Mahtavuutta mukavuutta ihanuutta

Minä en tunnu pääsevän yli tästä, että koulussa voi olla näin mukavaa. Lähijaksot on täynnä kaikkea, mistä pidän. Etäjaksoille annetaan kahmalokaupalla niitä "tylsempiä" kirjallisia tehtäviä, mutta tykkään niistäkin. On vaan hankala rytmittää kotiaika niin, ettei läksyt jäisi viimetippaan.
Kotona on esim. opeteltava tunnistamaan maalajit, kivilajit, sammalet, jäkälät, käävät ja noin sata kasvia. Tammikuun alusta seuraavaan syksyyn on lintubongaustehtävä, jossa yritetään nähdä mahdollisimman monta lajia ja kirjataan ne ylös.

Tällä viikolla teimme itse omat puukot, ajoimme mönkijällä ja kävimme opettajien opastamalla luontoretkellä. Suorastaan hullaannuin puukkopajassa, se oli ihan minun juttu!

Alimmassa kuvassa minun puukko loppusilauksia vaille valmiina. Oih.

Jännää

Metsästyskortti tuli ensiyrittämällä. Koulun kanssa oltiin vaelluksella kahden yön yli. Yllättävän painavalta tuntui rinkka, mutta muuten reissu sujui hienosti.

Lukemaan

Hirveen vaikeeta istua sisällä lukemassa, kun ulkona paistaa aurinko ja on kaunein mahdollinen syksy. Eilenkin piti vaan pikaisesti käydä lenkillä ennen opiskelua. Lopputulos oli, että neljän tunnin metsässä samoilun jälkeen meni koko ilta sienisaalista siivotessa ja käsitellessä.

Huomenna on metsästäjän tutkinnon suorittaminen ja lukemista riittää.
Ihanaa on silti tehdä kuivatuista sienistä vaelluksia ajatellen helposti kuljetettavaa jauhetta, purkittaa suppilovahveroita etikkaliemeen ja käydä valokuvaamassa metsän ihmeellisyyksiä.

Tänään minä luen!

Syksyä

On pitänyt kiirettä. Ensimmäinen lähijakso koulussa on ohi ja olen ihan pinkeänä innosta. Teoriatunneilla istuminen on tuntunut yllättävän raskaalta, koska olen enempi touhuajatyyppiä. Mutta hyvänen aika että on mielenkiintoista!Muuta jännää syksyn aikana:

rapujen syömistä,


uusi sohva,


luonnossa hengailua,


lenkkeilyä,
kissojen ompelemista Katriinan kauppaan myyntiin,


kypsyneet luumut puutarhassa


ja vaellustarvikkeiden metsästystä. Jos jollain lojuu turhanpanttina trangia kaapissa, olen kiinnostunut.

Herkku

Viimeviikot olen pääasiassa rämpinyt metsissä, saanut ja syönyt saalista. Herkkutattia eri muodoissa, namskis!
Sain myös tulevan vuoden ohjelman koulusta. Luvassa mm. seinä- ja kalliokiipeilyä, maastossa yöpymisiä, kesä- ja talvivaelluksia, kanoottimelontaa, sienten tunnistusta, linturetkiä, retkiluistelua ja vaelluksia. En meinaa pysyä nahoissani.

Taas ahistaa

En oikein tiedä mistään mitään. Heilun mustikkametsissä ja rintaa pakottaa. Toisaalta on kutkuttava levoton tunne uuden jutun aloittamisesta, mutta samalla ikävä ja suru. Kaipaisin omaa rauhaa, ihan suoranaista yksinäisyyttä muutamaksi päiväksi.
Syksy on minulle ihanaa aikaa, kun voi purkittaa ja pussittaa kesää kellariin ja pakkaseen. Ilma on helppoa hengittää. Nyt kuitenkin tuntuu, että jotain puuttuu.
Tiedän sen olevan isä. Vielä viime syksynä jaksoi isä kävellä kanssani korkealle mäelle mustikoita poimimaan, nyt mietin sitä joka kerta, kun otan poimurin käteeni. Kyllä tämä varmaan ajan kanssa helpottaa. Kaikella on aikansa, surullakin.

Minä pääsin!!!

Pääsin kouluun. Minusta tulee vuoden kuluttua luonto- ja eräopas. Olen innoissani kuin pikkulapsi!

Kesä kesä kesä

Ihana kesä. Mökkeilemässä saaressa ilman sähköä, nettiä tai muutakaan normaalia. Yhtä nautintoa. Perhosten ihmettelyä, akvaarion tekoa pesuvatiin, kalojen narraamista, saunomista joka ikinen ilta, uimista, veneilyä, muurinpohjalettuja, sisiliskoja, lehmiä, vasikoita, ravustusta, lintujen laulua, rauhallista erakkoelämää... NIISTÄ ON PARAS KESÄ TEHTY!

PUUHASTELUA

Puutarhassa on möyritty, rakennettu istutusaltaita ja tehty kivikkokasveille kukkapenkki. Mato-ongella saatiin särkiä naapurin kissalle ja käytiin seikkailulla Pyhänpäässä Kuhmoisissa. Rauhatonta mutta rauhallista, sitähän ne kesät aina.

Ähtärin reissu meni loistavasti, koko perhe tykkäsi kovasti.

Yhyyy.

Itkuhan se tirahti kevätjuhlassa. Vanhin pääsi ala-asteelta mahtavalla 8,8 keskiarvolla. Kuvaamataito oli kymppi, ihan kuin minullakin aina oli. Miten se voi päästä jo kuudennelta, kun vastahan tirautin kyyneleet kun se meni ekalle kouluun? Lasten ikä karttuu, oma ei. Mukamas. Sitä vaan huomaa herkistyvänsä useammin.
Pienten päiväkotiesitys oli mainio. Pojalla karkasi mopo käsistä ja tanssi muuttui aika eksoottiseksi.
Nyt kuitenkin on loma. Heti huomenna suuntaamme Ähtäriin takakontti eväitä täynnä.

Kallioita kukkuloita

Ollaan retkeilty, oleiltu luonnossa, tutkittu muinaisia paikkoja ja yritetty päästä ns. normaalista elämästä kiinni. En pärjäisi ilman metsiä ja luonnon ihmeitä.

Paikkoja mm. Vororotti, Synninlukko, Jättiläisen kivi, Ruonanvuori ja lähimetsä.